Kirje 1919-9-11, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Kyllä siitä hyvä tulee. Kaikki menee niin kuin se aiotaan, kun kerran parhaamme teemme. Iisakki otetaan, jos haluaa ruveta. Sampan otosta saat jutella työnjohtajan kanssa. Minusta ei sen pito ole mahdoton, jos lupauksia tekee. Niitä on voitava vaatia. Woitte menetellä jos haluatte niinkin, että otatte kesäksi, kunnes tulen kotiin. Mutta kuten eilen sanoin, en ollenkaan kiihota. Wai sait yhden pestin takaisin. No varmasti on näin parempi. Antoikohan Iida rukkaset, koska lähtee Ouluun. Älä hermostu tästä Liisan menettämisestä. Olen varma, että Tyynekin olisi saatavana, mutta Iida on kaikkein parhain. Ja se on lepoa hänelle. No miten se Eelun palaus tapahtui. Mielestäni on renkien asia nyt hyvin. Älä yhtään kadu sitä Sarjanperän poikien ottoa. Tietysti olisi viisainta, kun eivät tietäisi Eemelin palkkaa. Mutta se voi ollakin parempi toisia. Ole siis tyytyväinen ja ota lisää. Iisakkikin on nyt puoleton, kun on miehiä. Lupaa tuo 1800 mk, vaikka pidettäisi tallimiehenäkin. Tallimiehelle olen tosin luvannut 1500 mk. Mutta olisi hän hyvä olemassa. Poikaa Onnia emme voi pitää, kun hän syyttää huonosta kohtelustakin.Toivokaamme, että työnjohtajan otossa onnistuimme. Minä luotan häneen, ettei hän sentään talonväkeä yritä orjuuttamaan, joka ei ole siinä luokassa harvinaista. Tämä osoittaa heti, että hän tahtoo nähdä ympärilleen ensin, kun katsoo paikat ensin. Pyydä Junnua käymään usein siellä, että on sidettä teidän välillä. Jos Kotilan Wäinö tulisi, johon en usko, niin voisi Iisakin sittenkin ottaa, sillä hän ei orjuuta Toivosta, vaikka äkertääkin. Toista on, jos Samppa ilkeäksi rupeaisi. Puhele Toivosen kanssa Sampasta ja puhu sen lahjat ja viat, niin Toivosen sopisi puhua hänen kanssa muista ehdoista, jos neuvottelussa tulette siihen, että otatte. Tämä ajatus voi olla sinulle kumminkin vieras. Ja minäkin myönnän, että tähän ajatukseen sisältyy heikkoutta minun puolelta. On nimittäin outo meikäläisestä talosta panna tielle, kun mies jaksaa ja pystyy. Mutta se voisi kyllä viedä Toivosenkin mukaansa, ellei ole vahva luonne ja silti on ajateltava asiaa. Jaakko lähti kuin mies. Otamme sen savenluontiin, ellei mene pois paikkakunnalta. Suututti minuakin sen Matti Honkalan oleilu. Ei siitä olisi meille. Kyllä sittenkin Samppa on parempi, ellei olisi vaipunut taas. Lapset lähettivät todistuksensa tänne. Wienolla ja Kertulla oli hyvä, vaan Weikko rukalle olivat antaneet yksin kaunokirjoituksessakin huonomman kuin Kertulle. Se tyttö reippaudellaankin” (Loppu puuttui)