Kirje 1926-10-10, Nivala

Rakkaimpani! ”Mehtälässä on ohrat puitu ja Heino tahtoi viedä pois koneensa vaan en antanut kun rukiit ja osa kaurojakin on puimatta. Niistä ryskyn rattaista ei ole kuulunut mitään. Niin nyt Wuorelakin katuu, kun eivät lähettäneet Tampereelle, vaan se käytännöllisyys puuttuu. – Wuorela koettaa laittaa rattaita, että maanantaina saataisiin panna kaksi ryskyä käyntiin niin silloin tulisivat etusuon viljat tiistai-iltaan puiduksi ja Heinon kone saataisiin pois, kun hän on lupautunut Piilolaan puimaan.Wien väkeä täältä maanantaina Mehtälään, että saataisiin kaikki kuntoon. Kyllä se Mehtälän väki on pilalla. Se Ransu raukka on jarruna ja aina kello kourassa määräämässä, miten pitää tehdä näin Heino kertoi, ettei hän missään ole nähnyt tuommoista väkeä ja johtajana on Ransu ja Klemola perässä. Ja Wuorela raukka kuin on käymätön niin arvaat sitten. –
Nyt on sunnuntai kun tätä kirjoitan ja vettä sataa taivaan täydeltä. Jospa huomenna olisi kuiva ilma. Myin nyt Kultaruusun, Hellikin ja Aspin saan niistä 3100 mk. Hevoskauppoja en ole saanut. – Ransu kävi juuri noutamassa rahaa ja ajattele minä purin näkemyksiäni Mehtälän väestä. Sanoin minkälainen yllätys se on kuin kaikki rempattaa ja väkeä on Ransu mukaan luettuna eikä koko talossa yhtään miehen otetta joskin työnjohtaja on kokematon, niin Ransu on sentään mies ja ymmärtää, jos ei tahdo olla jarru. Sen oman ryskyn on Wuorela saanut kuntoon ja pyysin nyt Ransua, että hän pyytää 4 henkeä siihen lisää niin kaikki menee hyvin, kun on tahtoa ja tarmoa. Siis maanantaiaamuna kahdella koneella lasketan menemään. Kunpa olisi kaunis ilma. Kehotin Ransua menemään muuttamaan sitä Heinon ryskyä viljojen luo, sillä lauantai-iltana vaikka ohrat loppuivat viiteen eivät muuttaneet koneita valmiiksi. Ransu näki, että olin vihassa ja hän lupasi hyvin nöyrästi tehdä mitä sanoin. Minä kiirehdin Mehtälästä pois, kun luulin Wienon tulevan, joten en tiedä mitä ovat tehneet. Nyt maanantaina tulee lehmäinostaja ja minun täytyy välttämättä olla kotona ja se Mehtälä raukkakin Iitoineen tarvitsisi välttämättä tukea, kun tulee niin paljon sitä väkeä.
En koskaan tunnu olevan niin lujilla huolten kanssa. Ei tämä huolta ole vaan sitä, että minua nyt pitäisi olla kaksi. Kyllä minun pitää sanoa, että Wuorela on Tuomisen veli työnjohdossa, olkoon mitä muuta hyvänsä.- Olisitpa nähnyt sen olkikasan ulkona ja ne ohrapellot, joista vilja oli korjattu ja Emma oli pistetty hevosen kokkareita hajottamaan. Panin Emman heti haravoimaan ohrapeltoja. Siellä on nyt suuret kasat pelloilla tähkäpäitä vaan ei ole saatu latoon niitä. Olen aina niin kuohuksissa vaan en voi sanoa Wuorelalle mitään, sillähän on niin pitkä mies ja ihanat käänteet, sievät kumarrukset ja avonainen hymyily, niin tulee sääli raukkaa. Sinun isä täytyy arvata puolet tästä kirjoituksesta, sillä olen kiihtynyt kirjoittaissanikin.
Nyt rupesi tuulemaan ja sade näyttää lakkaavan eikös ole ihana. Wieno aikoo tulla maanantaina kotiin. Pidän Kruuvista. Hän on niin kiltti ja aina aamuisin annan hänen esittää, mitä aikoo nyt väellä teettää ja onkin harvoin, etten ole suunnitellut samaten paitsi perunamaiden uudelleen kynnössä ja noukkimisessa, vaan nyt hän näkee miten paljon siellä tuli perunoita ja on vieläkin toista sarkaa kyntämättä.
Maanantaiaamu. Koko yön on satanut ja vieläkin sataa. Ei taida Mehtälän puinnista tulla mitään vaan tuleehan myllyvettä. Tätä onkin tullut aika roiskasti. Niin Korkeimman Isän johtoa toivon työllesi omasi”