Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Kuten jo edellisessä kirjeessä sanoin, ei korkojuttu tässä vippauksessa ole niin suuri kuin ensin sanoit. ethän sinä voi aavistaa, että laki sallii ottaa kunnan koko kuukauden koron, vaikka on aina osa kulunut. Tästähän johtui se pieni meno että maksoimme sekä kunnalle että apteekkarille. Pyydän anteeksi, että tästä mainitsin, sillä moitetta et ansaitse. Maksoin jo 4000 mk ja apteekkari sanoi että sopii kun maksan 1 p lopun. Mitä siihen toiseen kauppaamme tulee, niin se hermostutti minut kun aivan toisenlaisista hinnoista kirjoititte ja sitten muuttui asiat. Tuntui kamalalta kun on suuri väki ja suurin vainio meni. Älä menen nyt äärimmäisyydestä toiseen, että yksistään Tammalan rukiista leivot, sillä eiväthän ne kauan kestä. Parempi panna vain sekaan, ettei nämäkin saa samanlaista tuomiota. Kyllä sellainen väki koettelee hermoja emännältä ja kipeimmin käy kun omat vielä arvostelevat. ei ikinä ylistysvirsiä veisata, jossa on kymmeniä henkiä pöydässä, vaikka drittelin pitäisi pöydässä. Weikon täytyy myös ajatella pystyssä pysymistä. Lapsiemme vaatimuksiin en ymmärrä muuta keinoa, kuin hoitaa itse koko talous, miten se kannatttais. Lasten vuoksihan pidämme sitä. Ei ikinä voi asioitaan kannattavasti hoitaa, jos vieraiden arvostelijoiden mukaan ne järjestää. Mekin olemme aikakauden koettaneet kulkea eteenpäin oman harkintamme mukaan, ja luulen sen parhaaksi. Tietysti täytyy leipä olla kunnollista ja sekaan täytyy ostaa. Koetan järjestää niin pyhänä pääsen luoksenne. Toivottavasti painuu meitä kohdannut mielipaha siksi, ettei häiritse mieltämme. Harkitse lämmitätkö sunnuntaiksi saunan, jos tulen kotiin. Sen lämpöisessä haihtuu maailma huolet””Kyllä tämä on nolo tulos vuoden ponnisteluista. Laarissa on syömiseen kelpaamaton vilja, kassat tyhjänä, osa veroista maksamatta, vaikka lähetykseni tekevät useita kymmeniä tuhansia. Näin voi huonona vuotena käydä, vaikka olette ponnistelleet päivät ja yöt taloutemme eteen. Mutta olkaamme onnellisia, että vuoden loppuun on meillä toivoa saada kaikki tasapainoon. Surullisemmasti on muilla halla-alueilla, joilla ei ole sivutuloja. Kiitos teille kaikille ponnisteluistanne. Toivotaan, että se sittenkin kantaa hedelmää, vaikka se nyt näyttää synkältä. — Kuten jo edellisessä kirjeessä sanoin, ei korkojuttu tässä vipauksessa ole niin suuri kuin ensin sanoit. Ethän sinä voi aavistaa, että laki sallii ottaa kunnan koko kuukauden koron, vaikka on vain osa kulunut. Tästähän johtui se pieni ero, että samalta ajalta samoista rahoista joudumme maksamaan sekä kunnalle että apteekkarille. Pyydän anteeksi, että tästä mitään mainitsin, sillä moitetta et siitä ansaitse. Maksoin jo apteekkarille 4000 markkaa ja apteekkari sanoi, että sopii hyvin, kun maksan 1 päivä lopun. Mitä siihen toiseen kauppaan tulee niin se hermostutti minua, kun aivan toisenlaisista hinnoista kirjoititte mulle ja sitten muuttui asiat toisiksi. Tuntuu niin kamalalta, kun suuri väki ja suuri vainio meni tällä tavalla. Älä mene nyt äärimmäisyydestä toiseen, että yksistään Tammalan rukiista leivot, sillä eiväthän ne kauan kestä. Parempi panna vain sekaan, ettei nämäkin saa samanlaista tuomiota. Kyllä sellainen väki koettelee hermoja emännältä ja kipeimmin käy, kun omat vielä arvostelevat. Ei ikinä ylistysvirsiä veisata, vaikka drittelin pitäisi pöydässä. Weikon ja minun täytyy myös ajatella pystyssä pysymistä. Lapsiemme vaatimuksiin en ymmärrä parempaa keinoa kuin ehdotuksen hoitaa itse koko talous, miten se kannattaa. Lasten vuoksihan me pidämme sitä. Ei ikinä voi asioita kannattavasti hoitaa, jos vieraiden arvostelijoiden jälkeen ne järjestää. Mekin olemme aikakautemme koettaneet kulkea eteenpäin oman harkintamme mukaan ja luulen vastakin sen parhaaksi. Tietysti täytyy leipä olla kunnollista, joten sekaan täytyy ostaa. Koetan järjestää niin, että pääsen pyhänä luoksenne. Harkitse lämmitätkö sunnuntai-illaksi saunan. Sen lämpöisessä haihtuu maailman huolet.” —