Kyösti Kallio

Kari Hokkanen

Suomen tasavallan presidentin asema valtiollisessa järjestelmässämme on niin keskeinen, että jokaisen presidentin toiminnasta ja hänen työnsä merkityksestä tarvitaan tieteelliset mitat täyttävä kuvaus. Presidentit ovat olleet niin huomattavia yhteiskunnallisia vaikuttajia, että heidän elämänkuvauksellaan on suuri yleinen mielenkiinto. Lähes jokaisesta tasavallan presidentistä on julkaistu tai parhaillaan valmisteilla pätevien kirjoittajien laatima elämäkertateos.

Vaikka tasavallan neljännestä presidentistä Kyösti Kalliosta on aikaisemmin kirjoitettu useita elämäkuvauksia, tieteellinen kokonaiselämäkerta on tähän saakka puuttunut. Einari Kaskimiehen pienoiselämäkerta »Suomen suurin talonpoika» ilmestyi vuonna 1941. Kuvateoksen elämäkertatekstin kirjoitti Artturi Leinonen. Tämän jälkeen pienoiselämäkertoja ovat kirjoittaneet muun muassa Esko Hakkila, Niilo Liakka ja Kustaa Vilkuna. Kyösti Kalliosta on tehty myös osatutkimuksia, esimerkiksi Ahti Raivio hänen nuorisoseuratoiminnastaan. Presidentin tyttären Kerttu Saalastin teos »Anna hänelle nöyrä mieli» käsittelee Kalliota isänä ja ihmisenä. Laajin Kallio-elämäkerta on toistaiseksi ollut Oskar Terningin »Bonden som blev president», jota ei ole käännetty suomeksi. Sakari Virkkusen kirjoittama presidenttisarjaan kuuluva teos käsittelee pääasiallisesti Kallion elämän neljää viimeistä vuotta, hänen presidenttikauttaan.

Tieteellisen elämäkerran kirjoittamista Kyösti Kallion vaiheista on pyritty käynnistämään useita kertoja, vakavimmin presidentti Kallion syntymän I00-vuotisjuhliin vuonna 1973. Elämäkertahanke käynnistyi kuitenkin vasta 11.5.1977, kun valtioneuvoston kanslia asetti toimikunnan suunnittelemaan ja tekemään ehdotuksen presidentti Kyösti Kallion elämäkerran kirjoittamisesta. Elämäkertatoimikunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin silloinen maa- ja metsätalousministeri Johannes Virolainen sekä jäseniksi opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Numminen ja professorit Osmo Apunen, Göran von Bonsdorff ja Olavi Borg sekä päätoimittaja Pentti Pulakka. Toimikunnan sihteerinä oli hallitussihteeri Marja-Riitta Pönkä opetusministeriöstä.

Presidentti Kyösti Kallion elämäkertatoimikunta esitti teoksen kirjoittajaksi filosofian tohtori Kari Hokkasta, joka lupautuikin ottamaan tehtävän vastaan. Valtioneuvoston kanslia teki 24.10.1980 sopimuksen filosofian tohtori Kari Hokkasen kanssa presidentti Kyösti Kallion elämäkerran kirjoittamisesta.

Kirjoitustyötä ohjaamaan ja valvomaan valtioneuvoston kanslia asetti 6.11.1980 toimikunnan, joka on ollut kokoonpanoltaan lähes sama kuin suunnitteleva toimikunta. Puheenjohtajaksi kutsuttiin silloinen eduskunnan puhemies Johannes Virolainen ja varapuheenjohtajaksi kansliapäällikkö Jaakko Numminen sekä jäseniksi professorit Osmo Apunen, Göran von Bonsdorff ja Olavi Borg sekä päätoimittaja Pertti Pulakka ynnä opetusneuvos Kerttu Saalasti. Toimikunnan sihteerinä on ollut hallitussihteeri Marja-Riitta Pönkä.

Kyösti Kallion elämäkertatoimikunta on toimeksiantonsa mukaisesti seurannut ja valvonut kirjoitustyön etenemistä, antanut kirjoittajalle tarvittavia ohjeita sekä hoitanut kirjoitustyöhön ja teoksen kustantamiseen liittyvät käytännön valmistelutehtävät. Elämäkertatoimikunnan määrääminä tieteellisinä tarkastajina ovat käsikirjoituksen lukeneet professorit Osmo Apunen, Göran von Bonsdorff ja Olavi Borg sekä toimikunnan ulkopuolelta professori Mauno Jokipii. Opetusneuvos Kerttu Saalasti on tarkastanut käsikirjoituksen lähinnä presidentti Kallion omaisten kannalta. Elämäkertatoimikunta on tarkastuksen jälkeen hyväksynyt käsikirjoituksen.

Alunpitäen Kyösti Kallion elämäkerta oli tarkoitettu julkaistavaksi yhtenä osana, mutta työn kuluessa on käynyt ilmi, että Kyösti Kallion laaja ja monipuolinen, lähes viisi vuosikymmentä kestänyt taloudellinen, yhteiskunnallinen ja valtiollinen toiminta edellyttää laajempaa kaksiosaista teosta.

Elämäkertatoimikunta lausuu kiitoksensa tohtori Kari Hokkaselle hänen vuosia kestäneestä vaativasta työstään sekä Werner
Söderström Osakeyhtiölle, joka on ottanut teoksen julkaistavakseen.

Helsingissä 11. päivänä huhtikuuta 1986

Presidentti Kyösti Kallion elämäkertatoimikunta

Kun eduskunnan puhemies Johannes Virolainen keväällä 1980 tiedusteli minulta, ryhtyisinkö valtion toimeksiannosta kirjoittamaan Kyösti Kallion elämäkertaa, epäröin. Olin vielä kiinni edellisessä suuressa tutkimustyössäni, Valion ja osuusmeijerijärjestön 75-vuotishistoriassa, ja tiedossani oli myös työpaikan vaihdos. Tiesin myös elämäkertatyön vaativuuden ja raskauden. Suostuin kuitenkin, niinkuin tapanani on ollut.

Elämäkerta osoittautui vielä vaativammaksi kuin olin arvioinut. Alkuperäinen aikataulu, joka tähtäsi teoksen ilmestymiseen Kallion syntymän 110-vuotisjuhliin keväällä 1983 oli epärealistinen, eikä myöskään suunniteltu suppea sivumäärä olisi mitenkään voinut tehdä oikeutta Kallion valtiomiesuralle. Elämäkertatoimikunta muuttikin valtioneuvoston kanslian suostumuksella suunnitelmaa ja jousti aikataulussa.

Elämäkerta ilmestyy noin kuuden vuoden kuluttua tutkimustyön alkamisesta. Lyhyttä puolittaista virkavapauskautta lukuun ottamatta olen tehnyt työn päätoimeni sanomalehti Ilkan päätoimittajan tehtävien ohella, lähinnä loma-aikoina sekä pääkaupunkikokousten odotusaikoja arkistoissa hyödyntäen. Olen työnantajalleni kiitollinen joustavuudesta; toivon voivani vastaavasti käyttää hyväksi lisääntynyttä Kallio-tuntemustani lehtityössä.

Tämän työn valmistuminen ei olisi ollut mahdollista ilman valtioneuvoston kanslian palkkaaman tutkimusapulaisen, vaimoni filosofian maisteri Auli Hokkasen työpanosta. Hän on ammattitaitoisesti käynyt läpi monet työläät lähdesarjat ja työstänyt ne käyttökelpoiseen muotoon; tärkeimpinä mainitsen Keskustan ja maaseudun arkiston mikrofilmatut maalaisliiton eduskuntaryhmän ja muiden puolue-elinten pöytäkirjat, litteroidut veteraanihaastattelut, Valtionarkiston mikrofilmatut Santeri Alkion päiväkirjat vuosilta 1917-1922 sekä senaatin ja valtioneuvoston pöytäkirjat, Vaasan Maakunta-arkistossa Alkion arkiston laajan kirjeenvaihdon, Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjastossa Kustaa Harjun kokoelman, eduskunnan pöytäkirjat sekä sen eräiden valiokuntien mikrofilmatut pöytäkirjat, ynnä lopuksi Helsingin Sanomien, Ilkan, Liiton ja Kalajokilaakson lähdeluettelossa mainitut vuosikerrat. Myös tutkimuskirjallisuutta hän on lukenut runsaasti puolestani. Tästä kaikesta esitän parhaat kittokseni.

Edellytyksenä Kyösti Kallion tieteellisen elämäkertatyön käynnistymiselle oli, että hänen omat paperinsa saatiin ensi kertaa kokonaisuudessaan tutkimuksen käyttöön. Siitä olen kiitollinen Kyösti Kallion omaisille, lähinnä kolmelle elossa olevalle tyttärelle. Opetusneuvos Kerttu Saalasti ja rouva Kaino Pihlajamaa sekä erityisesti presidenttikauden osalta opetusneuvos Katri Kaarlonen ovat antaneet työlleni tukea suurenmoisella tavalla avustaen arkistoaineksen käytössä ja täydentäen sitä aivan korvaamattomalla muistitiedolla. Korostan vielä, että Kallion oma arkisto on ollut käytössäni kokonaisuudessaan ja että täydellinen luottamus on koko ajan vallinnut Kallion omaisten ja minun välilläni; samassa yhteydessä kiitän myös osakseni tulleesta runsaasta ja usein toistuneesta vieraanvaraisuudesta. Työskentelymiljööni Nivalan Pajarissa, keskellä Kyösti ja Kaisa Kallion esineistöä ja heistä huokuvia muistoja, on ollut suurenmoinen.

Olen saanut paljon apua ja tukea myös monelta muulta, sekä viranomaisilta ja yksityishenkilöiltä. Erikseen kiitän Valtionarkiston, Vaasan Maakunta-arkiston ja Oulun Maakunta-arkiston sekä Seinäjoen Kaupunginkirjasto-inaakuntakirjaston joustavaa ja tehokasta palvelua. Eri yhteisöjen arkistoista erikseen mainitsen vain Keskustan ja maaseudun arkiston ja sen johtajan, valtiotieteen maisteri Pekka Pirilän, jolta olen saanut eniten apua.

Olen kiitollinen myös valtioneuvoston asettamalle elämäkertatoimikunnalle paitsi joustavuudesta myös merkittävästä tuesta itse työprosessin aikana. Kiinteimmin työtä sen eri vaiheissa seuranneelle professori Göran von Bonsdorffille lausun parhaat kiitokseni; myös muut käsikirjoituksen lukeneet asiantuntijat professorit Osmo Apunen ja Olavi Borg sekä lisäasiantuntijaksi kutsuttu professori Mauno Jokipii ovat esittäneet työn rakenteesta ja yksityiskohdista arvokkaita huomautuksia ja tehneet korjausesityksiä, joista useimpia olen pyrkinyt noudattamaan.

Ollessani saattamassa päätökseen elämäni laajinta ja raskainta tutkimustyötä tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että voin elää itsenäisessä, henkisesti vapaassa ja aineellisesti hyvinvoivassa tasavallassa, jossa tällainen tutkimustyö on mahdollista. Nykyisistä oloista on luonnollisesti kiittäminen ulkoisia, meistä suomalaisista riippumattomia olosuhteita, mutta paljon myös Suomen kansaa sekä sen itselleen valitsemia viisaita ja kaukonäköisiä johtajia. Yksi heistä oli Kyösti Kallio, suuri suomalainen ihminen, poliitikkoja valtiomies.

On ollut kunniatehtävä kirjoittaa tämän suuren miehen elämäkerta. Olen tehnyt sen niin totuudenmukaisesti kuin olen osannut ja esittänyt hänet hyvine puolineen ja puutteineen sellaisena kuin olen runsaan ja todistusvoimaisen lähteistön kuvastimesta ymmärtänyt hänen olleen.

Seinäjoella toukokuussa 1986

Kari Hokkanen