Rakas Kaisani! On häpeä aina lopettaa kirjeensä, että kiireellä ja enempää en ennätä jne. ja sen tähden rupesinkin kirjoittamaan aamupäivästä. Kirjoitin ensin Iisakille taloushommista pari arkkia ja nyt alan sinulle. Häiritsemättä en ole kuitenkaan saanut tätä tehdä ja vaarassa on, että tälle tulee samanlainen loppu. Lähetin kirjekortin Wienolle joku päivä sitten ja terveisiä lähetin myös vävyn kanssa, jotka lienet saanut. Hän lienee kertonut muutakin täältä pääkaupungista, minkä voi silmiinsä ja mieleensä koota sillä lyhyellä ajalla. Luulen myös hänen tienneen kertoa sen, että jaksan ja menestynkin jotenkin hyvin.Lienette lukeneet sunnuntain lehdestä minun pitkänlaisen lausunnon laittomista oloista Oulun läänissä, joka tapahtui perjantain istunnossa. Suuri anomuksemme, mikäli tiedetään on yhä täällä, joten on hyvin kumma ajatella, mikä tästä lopuksi tulee. Nyt ei ole aikaa kuin kolmisen viikkoa ja siitä huolimatta asiat ovat samalla kannalla ja päätöksiä asioista ei ryhdyttäne tekemään ennen kuin vastaus saapuu. Mikä on valtiopäivien kohtalo? Ne loppuvat laillisella ajalla tai annetaan pari kuukautta jatkoa, jos myöntävä vastaus tulee tai hajotaan ja tullaan syksyllä uudestaan kokoon. Ne ovat kolme vaihtoehtoa, vaan lopputulosta ei tiedä. Jos niin on, että viipysin täällä tavallista enempi, niin tulen huhtikuussa käymään kotona vaan aikaistahan siitä on nyt puhua. Toivo täällä on suorittanut aikoja sitten tutkinnon, vaan ei saa provisorikirjaa, kun toverinsa ei ole vielä päässeet ja yhdelle ei annettu julkista tutkintoa. Hänelle teki Mikkelin apteekkari hävyttömästi, kun ei aio ottaa kuin kesäkuun16 p vastaan, vaikka on hänen heti käskenyt saapua.
Minä kirjoitin Wataselle lujan kirjeen sen johdosta. Kokouksesta, joka täällä oli kertoneen Ada ja Jalmari, joten en siihen kajoa. Se Paavo raukkakin oli saanut siitä tiedon, vaan kyllä hänellä ei ollut hauska reissu, sillä halveksimista sai hän tovereilta osakseen. Kävi minunkin ensin vähän tuskakseni, kun näin, vaan sitten ajattelin, ettei se kannata houraavan äijän kanssa kamppailla, jolla ei ole edes häpyä. Jalmari toi myös isältään terveiset vaan kyllä ne jäi kiittämättä.
Lauantaina on täällä ylioppilailla juhla, johon ovat myös muutamat valtiopäivämiehet kutsutut mm. minäkin. Walmari arveli kutsun saatuaan, että kaikissa sitä ollaan. Kun kirjoitat, niin pane aina perjantaipostiin, jos pyhäksi aiot saada minulle iloa, sillä täällä ei sunnuntaina jaeta postia.
Kirjeessäsi on jotain, mitä minä en ymmärrä, lieneekö mieltäsi syy siihen eli kuinka? Woipi olla, että se on yhteydessä edellisten kanssa, joista et ole kertonut, etkä luvannut kysyäkään. Miten siellä näyttää isännöiminen käyvän ja miten siellä on isäntien ja emäntien suhteet? Luuletko tulevan ojat ajetuksi, ettei puun ym. puutetta pääse taloon. Onko palkollisien suhteet pysyneet yhtä hyvinä kuin ennenkin vai onko ruvennut vötkä ketään vaivaamaan, josta tietysti iikka nureksisi.
Torpparien kanssa ei tarvitse olla lopputilissä, kun vain panette ylös niiden työt ja saannit niin kyllä minä sitten sovin palkoista ym. Kun Hurja rupeaa varsomaan, niin vahtailepas sinäkin, ettei vahinkoa pääsisi tulemaan. Jos isäsi tai Knuutin miehet sattuvat käymään parin viikon kuluttua, niin käy näyttämässä mitä he arvelevat.
Kävin tänään kelkkakaupassa ja ajattelin lähettää sinne Wienolle kelkan, vaan olivat niin hirveän kalliita, etten raskinut ostaa ja pistän tämän kirjeen sisään kympin, että saat laittaa oikein semmoisen, jossa on laidat ja kaikinpuolin kunnollinen. Siinä mainitsemassasi kasvatusasiassa en minä hyvä Kaisa voi auttaa, joten koeta tehdä sinä ymmärryksesi mukaan. Minä uskon ja toivon, että sinä voit sen tehdä, mikä ihmiselle on mahdollista ja jos Herra suo niin tuo meidän ymmärtäväinen taimemme säilyy meille iloksi ja hänenhän kädessään se on, joka meille sen on lahjoittanut.
Onko sinun terveytesi laita nyt miten? Luuletko meidän saavan samanlaisia ilon ja huolen aiheita? Panen tähän samaan kirjeeseen pitkän kirjeen Iisakille. Olisin niin kernaasti kirjoittanut sinulle yhtä paljon vaan tuli tovereita, joten en saa sitä tehdyksi ja ellen tätä pane, jonka olen saanut kokoon, niin viipyy pari päivää. Nyt täytyy hyppyyttää suoraan asemalle. En kerennyt puhua tapahtumista, vaan mitäpä noista. Petterssonin perheeltä terveisiä”