Rakkahin Kyöstini! ”Suothan anteeksi, että niin kirjoitin, että tulit väärin käsittämään. En sinua tarkoittanut vaan se johtui noista kotoisista pikku huolista, jotka kenties ovat jokaiselle kodin jäsenelle tunnettuja. Olenhan aina sanonut, että emäntä on minulle hyvä, eikä hän paha olekaan. Mutta kumminkin hyvin usein loukkaannun hänestä. Koetan itseäni kasvattaa, ettei hän tahdo loukata vaan se on hänelle ominaista luonnettaan. Niin pitkälle siihen vakaumukseen en ole vielä päässyt, etten loukkaantuisi. Sanonpa muutaman esimerkin mistä jo säikähdin. Kun Anttuuna (Kyöstin sisar) oli vielä täällä, laittoi emäntä Jennylle tyynynpäälliskankaan (siitä kudottiin rengeille). Tietysti minäkin menin kutomaan sitä, niin emäntä sanoi antaa Anttuunan kutoa, että oppii. Tietysti olin hyvilläni siitä, mutta kun kuulin hänen Jennylle sanovan, että mene sinä kutomaan, kun se käy Anttuunalta niin hitaasti. Heti ajattelin, miksi minulle valehdeltiin. Nyt taas laittoi Jenny kankaan. En ollenkaan tiennyt mitä se olisi. Emäntä vain näytti hyvin somalta. Tehtiinkin hyvin ruusuista tai ainakin se nättiä on. Siinä on valkoinen loimi ja pellavalangalla sitä kudotaan. Kysyin Jennyltä, saankohan minä tuota kutoa. Jenny tuumasi, saat. Samassa tuli emäntä ja käski hyvin kärttysällä äänellä Jennyn köökiin. Silloin säikähdin, että olin aivan kylmänä, sillä emäntähän oli ollut oikein hyvänä monta päivää. Kysyttyäni Jenniltä, mitä se oli, hän sanoi mielenilmauksen johtuneen muusta syystä. Nyt kudon kangasta aina kun Wienolta saan, sillä kun minulla ei ole itsellä semmoista, joka työltä tuntuisi niin tunkeilen. Pyysin emännältä saanko Impiä lypsää ja päivällä hän sanoi, saa kait sitä lypsää. Kun menin ensi kertaa ja olin Jouhtikkiakin lypsämässä, tuli emäntä ja nauroi niin ivallisesti ” senkinkö sinä lypsät”, sanoin, että en luulisi sen olevan pahan, koska sillä on niin kova tuumen. En kumminkaan ole lypsänyt sitä hyvin monesti, koska se on jo pehmentynyt ja muutamia viikkoja ollut poikineena. Vaan Impin lypsämistä en heitä aivan heti, vaikka käskettäisiin, sillä melkein olen varma, että kävisi samaten kuin Heimarin ja sitä on niin kovin paha lypsääkin. Emäntä sanoi yhtenä aamuna Jennylle ”enhän minä tuota vihti vaatiakaan lypsylle, ” vaan kun niitä on niin paljon, emäntähän ei ole minua vielä mihinkään vaatinut ja minusta on aina tuntunut, että niin mielelläni teen työtä. Tämmöisiä kuullessa tunnen olevani vieraana ja silloin aina tulee niin ikävä sinua, sillä olethan aina auttanut minua pian ne unhoittamaan.Tässä kuussa on emäntä ostanut yhden säkin jauhoja, joten leipä on nyt parempaa. Kyllä se oli todella huonoa, kun ei ollut ohrassakaan jauhoja seassa ja emäntä vielä pani lahtijauhoja sekaan. Wieno ei pitkään aikaa syönyt leipää. Hän pyysi voileipää, kun annettiin, pani heti pois. Silloin oli minulla paha olla. Kärenlammilta tuotua leipää ei hän myöskään syönyt. Ostin häneltä jonkun kerran nisua, vaan ei hän paljon sitäkään syönyt. Vaan nyt syömme vankasti leipää iloisina. Wäki ei myöskään nureksinut silloin. Siipola sanoi, ettei kukaan koskaan moiti, vaikka kyllä hän sanoi, jos vain semmoista ois sen tiedän.
Emäntä ei oikein Iisakista pidä. Sanoo, että hän ei ole niin toimeva kuin eno, joka onkin jo kauan ollut pois Korvalta. Syömän aikoina ja iltasella he kaikin puita pienivät. Se näyttää hyvin mukavalta. He kaikki ovat niin totisina ja uutterina, näyttää kuin olisivat kilpasilla. Kävimme päivällisen aikaan tallissa. Siellä olivat he puhdistamassa ja harjaamassa hevosia ja Iisakki on aina mukana. Tekevätkö he joka päivä näin. Sitä en tiedä, mutta ainakin he näyttävät yksituumasilta. Iisakille sanoin, että hän saa kirjoittaa kirjeen sisään, jos haluaa ja hän aikoi. Kyllä näyttää ainakin halkoja olevan.
Naiset ovat pysyneet niin kuin syksylläkin olivat. Käsitöikseen ovat he kartanneet ja kehränneet karvoja ja nyt ja nyt niille on laitettu liinakangas kutimille, että jokainen saa kutoa osansa. Sarjanahteelta ostettiin toiset toolit ja maksoivat 9 markkaa. Ne ovat hyvät vielä ja maalatut.
Keskiviikkona tuli Ade tänne ja sanoi terveisiä Helsingistä. Sitten he olivat Jennyn kanssa vähän aikaa salissa, jolla aikaa emäntää hommasi ruokaa ja minä Wienoa nukutin, vaan hän ei syönytkään vaan lähti kestikievariin. Jenni sanoi hänen olleen väsynyt. Torstaina hän pistäytyi vaan en nähnyt ollenkaan. Olin silloin Jalmarilta kysymässä kuulumisia. En kumminkaan häneltäkään saanut paljon tietoja. Minusta oli niin omituista tuon Aden käynti. Hän ei yhtään viipynyt täällä. Olkkosella oli istunut aamupäivän. Luulen, ettei hän olekaan sinulle sanonut tämän kautta palaavansa, koska ei sanonut sinulta terveisiä. Vaan Jennille oli hän sanonut sinullekin sanoneensa. Odottamatonta se oli Jennillekin tuommoinen käytös. En ole häneltä paljon saattanut kysyä, miten se oikein on, sillä hänen näyttää olevan paha olla, vaikka hän koettaa sitä peittää. Saapas nähdä tuleeko heidän yhtymisestään mitään.
Kello löi 12 ei yhtään tunnu väsyttävän, kun muistan kenelle puhun. Wienon kanssa kävisitkö saunassa sinä nyt? Onko sinun pitänyt jo alusvaatteita pesettää. Minua niin huolettaa, kun sinulla on kovin vähän villapaitoja ja sukkia. Viimeksi mainituita olisin voinut kaksi paria lähettää sinne tulevain mukana. Jos vain niin on, että teidän täytyy siellä kauan viipyä niin tule hyvä Kyösti käymään kotona, sillä meillä on Wienon kanssa ikävä silloin, sillä olemme vain siihen saakka pinnistäneet ikäväämme.
Tohtorilla on syntynyt poika. Kertoivat, ettei ollut kätilöäkään kahden vain. Panen nukkumaan, huomenna jatkan vielä ”Uinu uinu mun armaani, sulje siniset silmäsi, Luoja luonasi valvoopi. ” En nyt kirjoitakaan enempää, koska Iisakin kirje oli niin pitkä. Saimme juuri kortin, josta kiitos. Tänään emme käy ulkona, kun on niin kylmä. Kaisasi”