Rakas Kyöstini! Sydämellinen kiitos tervetulleesta kirjeestäsi. Jo luulin viime tiistaina, että hetki on tullut, sillä olin niin kipeänä, vaan vielä ei ehditty lähteä apua hakemaan, kun kipu alkoi vaiketa ja minua rupesi kovasti väsyttämään ja nukuin raskaasti. Kun heräsin, oli Jenny valvomassa luonani ja kipuja ei tuntunut, pyysin häntäkin nukkumaan. Olen nyt aina vähin kipeä enkä jaksa paljon liikkua. Kun ajattelin, että minun täytyy Wienosta ja sinusta erota, niin tuntuu se kovin katkeralta, vaan tapahtukoon Herran tahto.Minua niin kummastuttaa, kun Nupukassamme on täitä, on liina ja villapaidassa vieläpä liivissäkin. Ja jos muuttaa tänään puhtaat vaatteet on huomenna jo monta ja enimmäkseen kovin suuria. Voipahan se olla aivan ilman aikojaankin. Toisinaan kuvittelen mielessäni, kuinka tuntuis hauskalta kuin me kolmen terveinä ja iloisina saisimme tavata isää vaan Jumala katsoo ja tahtoo parastamme siis Hänen haltuunsahan antaumme.
Kuin emännälle puhuin siitä rahasäästöstä, pani hän heti pankkiin 300 mk omiin nimiinsä meijeristä saaduista rahoista, joita oli neljättä sataa markkaa, vaikka oli Heikki maksanut hevosten vakuutuksen. Kruunun veroa ei ole vielä maksettu. Ylikankaan isäntä kävi meitä puhuttelemassa. Hänkin oli käynyt Oulussa saadakseen oriin, vaan hänen ja monen muun hakupapereita ei ole ollenkaan. Yhden Pyhäjärvisen, sinun ja Lundqvistin paperit vain olivat olleet. Isäntä tuumasi, että kyllä kai sen tiesi miten siinä käy, kun Hägg oli palkintotuomarina ja Lundqvist juopotellut niiden herrain kanssa. Hän tuumasi, että se oli tänne ostettu jo pyhäiltana, että niillä oli kiire. Ei hän tiennyt minkälainen ori se oli.
Kello käypi kymmentä, kun tätä kirjoitan. Neeno nukkuu. Hän pyysi, että kirjoitan isälle punaisesta munasta. Kuvallesi hän puhuu ja kysyy, minulta, kuuleeko isä, kun Neeno puhuu, johon sanon, ettei isä kuule, kun hän on niin kaukana. Hanna kävi täällä yhtenä päivänä. Wieno tahtoi isänkamariin tätiään ja oli neuvonut siellä, missä isä aina istuu ja kirjoittaa, oli aina Neenonkin ottanut syliinsä ja silloin oli hänen hyvä olla. Olen jo liian kauan istunut, joten koetan panna pitkäkseni. Älä kovin siellä pelkää, sillä saattahan niinkin olla, että kaikki käypi hyvästi.”
En tiedä kuinka paljon on kello nyt. Yö peittää vielä kaiken, ei missään näy tulta. Olen kipeä en voinut maata. Onko nyt synnytys likellä, niin tuntuu voi rakas Kyösti onko tämä viimeinen kirje. Käteni vapisee, en tunnut jaksavan vaan puhun sinulle niin kauan kuin voin. En viitsi mennä vielä herättämään ketään. Voi, että lapsi syntyisi hengissä. Rakas taivaallinen Isä suojele nyt minua, olen heikko ilman Sinua emme mitään voi. Ollaan kätilöä hakemassa. Elä pelkää yhtään tuntuu kuin kaikki menisi hyvästi. Ja onhan lääkäri likellä, jos niin tuntuu niin haetaan sitten se.”