Rakkaat omaiseni! ”Rauhan sunnuntai teille. Nyt on meillä suuren ”Wilho” Snellmannin nimipäivä, jolloin säätymme aina kunnioittaa hänen muistoaan käymällä hänen haudallaan. Se on taas tämän päivän ensimmäinen työ. Tänään alkoivat meillä myös puoluepäivät täällä vaan Oulunlääniläisiä oli verrattain vähän täällä. Meidän tuomiokunnan miestä en ole nähnyt yhtään täällä, jota ihmettelen suuresti.Mitään erikoisempaa ei tänne kuulu, joten elämme entisessä toivossa. Kun tulin tänään kotiin klo 3 niin pöydälläni oli Senaatin kutsukirje komitean työhön. Minua huolettaa tuo vähän, sillä en tunne siihen oikein pystyväni. Leipäaatteen kannalta se on lihava toimi, sillä näkyy määrätyn 16 mk päivältä ja komeat kyytit. Olisi hyvä, jos työhön ei heti tarvitsisi ryhtyä, että voisin kehittää siihen itseäni.
Pääsiäisen aikana en ole ajatellut tulla kotiin, sillä pelkään, että ne heinänhakijat kaatavat minut alleen, sillä ryntäis kuin tulva, jos tulisin. Todellisesti en heitä pelkää tietystikään ja voisinhan tulla, jos niin vaaditte. Kirjoita heti, jos pidätte sen tarpeellisena, sillä keskiviikkoiltana voisin lähteä.
Savenajoa en voi arvostella täältä, kun en tunne millä kannalla se on, vaan tarkoitukseni on, että Mattilan Matti ajaa niin kauan kuin voi ja jos hän haluaa, joten toiset saisivat tulla pois heti, kun luulevat vain Matin saavan. Mehtälän vainiolta ei tarvitse heiniä vetää ennen kuin viimeksi, sillä sinnehän voidaan viedä karja aikaiseen keväällä ja sieltä saa kärrylläkin, jos tarvitsee. Wetäkööt nyt aikonaan Joelta, ettei tule vesi haitaksi ja myös Takanevalta. Jos sinun kotoasi loppuu heinät niin pitää isällesi antaa, koska lähetti Junnun niitä tekemäänkin. Myöskin olen luvannut Olkkoselle, jos hän tahtoo.
Sano Iisakille, että sen suuren ladon, joka on Takanevalta Pussinperään päin, antaa olla viimeiseksi, jos se on vielä vetämättä ja, ettei Pääsiäisen jälkeen, jos Iisakki on vakuutettu, että meiltä itseltä ei uuvu heinät, niin saa hän myydä päällypuolelta 5 p kilo ja alimmaiset 6 p kilo, sillä muistelen päällimmäisten vähän luokoutuneen. Laittakoon samanlaisen punnitustelineen kuin minä viime keväänä. Tästä myynnistä ei sinun kumminkaan tarvitse vielä puhua, muuta kuin sanot, että antaa sen olla viimeiseksi ja kysele, jos hän luulee olevan heiniä vielä hukata. Jos ei hevoset jouda riihelle vetämään, niin sano Iisakille, että Heikki ja Wille puivat, jotta saavat heiniä vetää riihiin ja latoon, ettei ole tulen vaaraa, jota sitäkin aina täällä muistaa.
Sano Eemelille, että sain hänen kirjeensä ja toimitan, mitä hän on vailla. Kun hän ei sanonut säästöpankin kirjoista löytäneensä mitään vikaa, niin sano, että antaa olla niiden rahojen kuvertissa siellä laatikossa, niin päätetään sitten kun tulen, jos ei virhettä löydy. Säästöpankin tarkastaja kuuluu tulevan sinne 12 pnä, joten on teillä puuhaa vähän liiemminkin, vaan kyllä teidän täytyy hänelle ja parille pankin jäsenelle laittaa puolinen.
On tässä taas käskyjä kerrakseen, vaan kun teette mitä voitte, niin lopun täytyy jäädä. Kivet täytyy saada kuten viimen mainitsin. Se emäntä minua säälittää, kun tiedän, että se uhraa itsensä silloinkin, kuin ei tarvitse. Koettakaa Jennyn kanssa voitavanne, että se tyytyis lepoon. Täytyy lopettaa. Kello käy kuutta ja olen ilman puolista, kun ei ole tullut mennyksi syömään. Tervehdys teille Kyöstiltäsi”