Rakas Kyösti! ”Odotin kirjettäsi, sainkin sen myöhään illalla. Heti olisin ruvennut vastinta kirjoittamaan vaan Weikko itki kauan. Luulen hänen saavan hampaita ja onhan hänessä vähän yskääkin. Hän on luultavasti saanut siitä yskän, kun aina karkaa verantaan, kun sen oven lukko ei pidätä. Toisinaan nauramme Weikolla, kun hän osaa katsoa ajan, jolloin häntä ei huomata ja kun hän muurin taka pääsee niin juosta kytäsee ja menee ovesta niin hiljaa, ettei voi huomata ja siten hän toisinaan saa ison aikaa oleskella verannalla ja sitten kun huudetaan Weikkoa, lähtee hän minkä kerkeää ulos ja sitten ei vain saa heti kiinni on hän pää edellä portailla. Hän alkaa jo ruveta sanoja sanomaan. Eräänä päivänä huusimme: isä hoi ja Weikko huusi aivan selvään isä, jospa olisit sen kuullut se tuntui niin mukavalta. Kysyin sitten, mitä Weikko sanoo, kun isä tulee, sanoi hän heti päivää ja ojensi kätensä, emäntäkin tuli siihen ja hän heti ojensi kätensä hänellekin ja sanoi päivää. Wieno on ollut hyvin kilttinä. Hänen vatsansa näyttää parantuneen. — Usein hän puhuu isästä, vaan kun hänelle puhuu mitä isä sanoo, niin näyttää hänen mielensä menneen pahaksi, joten en hänelle sano mitään. Illalla hän vielä oli valveilla, kun sain kirjeesi. Heti kysyi hän kirjoittaako isä Weikosta ja Neenosta. Sanoin, että isä lupaa tulla heti Weikon ja Neenon luo, kun tulee kaunis kesä, tuli hän hyvin iloiseksi ja kysyi milloin tulee kaunis kesä.Emäntä ei pane vastaan enää kylpylaiotokseen menoa, vaan ei sanonut vielä voivansa lähteä, kun on niin kovin kylmä ja hän on taas parempi. Koetamme kaikin, että hän lähtee. Ja kyllä se pitää olla varma, että Jenni menee myöskin, sillä hän todella on sen tarpeessa, vaikka sanookin ettei hänestä koskaan tervettä tule. Junnu aikoo kirjoittaa työn hommista, jotka eivät paljon ilahduta, kun aina sataa, vaan Jumala ohjaa kaiken. Pukusi lähetimme jo. Lapset jo heräävät, joten lopetan. Woios mitä parhaiten! Sinua usein muistavat eukkosi ja lapset”