R.K. ”Sain juuri kirjeesi. Kiitos siitä. Minä itkin sitä lukiessani, sillä tunsin syyllisyydentunnetta siitä, etten tullut haudalle. Minä muistin hautaushetkelläkin syvästi teitä, vaikka olin valiokunnassa. Ajattelin laittaa haudalle seppeleenkin, vaan olin niin myöhään puuhassa, että olisi 3 tuntia myöhästynyt. Eipäs ollut niillä veljillä miehuutta antaa olla sen kannen tyystin kiinni, vaikka minä varoitin. Minä en voi käsittää, miksi Ylivieskan kunnan puolesta juuri Ylioja laski seppeleen ja tuollaista pötyä vielä puhui.Vai on Willekin tullut Kankaalle. En usko siitä tulevan talonmiestä enkä varsinkaan hänen vaimostaan, vaan kenties se oli kumminkin ajoissa paras erota tuosta liikkeestä. Ei hän ole pitkäaikainen Kankaalla, sillä kyllä hänellä on taipumuksensa mukaisia paikkoja tarjolla. Onhan tuo hyvä, että ovat siinä nyt koolla, kun Yrjökin tulee, että saavat tuumia sen talon tulevaisuudesta.
Voi kun minun mieleni hehkuu sinne kotiaskareisiin. Ota sinä hihasta kiinni, jos minä vielä lupaan ehdokkaaksi tulevissa vaaleissa. Minusta on niin surullista, kun huonot vaikuttimet ja huonot luonteet koettavat nousta ylös kaikin keinoin. On niin kuvaavaa, kun tuon aivan merkitystä vailla olevan yhteistoiminnan takia valitsijamiesvaaleissa on koetettu lyödä lokaa vasten silmiä. Ei Liittokaan ole ymmärtänyt kuinka vähästä on kysymys, sillä eihän meillä ole hitustakaan ryhminä ollut tekemistä toistemme kanssa. Minä näin hengessäni Ylitalon ym. halpamaisuuden. Tämmöistä yhteistoimintaa tapahtuu alituisesti, vaan tämä koski kipeää, kun menettivät vaikutusvaltansa. No se siitä.
Koettakaa nyt käyttää kaiken mahdollisen älynne, että saisitte voita, kun se on niin kallista. Perunoita ei käyne kumminkaan paljon antaminen, vaan apetta ja hyviä heiniä. Tuumikaa nyt Leenan kanssa usein asiasta, kun Iida on poissa. Käyköön Jenni joskus hevosella katsomassa Iidaa, jotta hän näkee, että häntä pidetään perheen jäsenenä. Tottapa tytöt ja Sameli ovat saaneet uudet kengät. Jos ei Iidalle tullut kokoa niin teettäkää uudet ja antaa niiden olla toiseen kertaan. Ne minun pienet pohjatut kenkäni lienette antaneet sille Klaase riepulle. Minä puhun tästä Iisakille. Ajattelin lähettää täältä kohta emännälle 100 mk. ja kehotan, jos hän niin tahtoo lähettämään sen Haikolan Eelille, jos emäntä luulee sillä olevan rahanpuutteen. Tehköön sitten mitä tahtoo, vaan minä tahtoisin osoittaa, että minä sen sallin, jos hän sen tahtoo. Kirjoitapa mitä te Jennyn kanssa tästä tuumitte. Ryhtyikö Roivanen ja Kalle ajamaan vielä savea vai ovatko ne muissa puuhissa. Minä annoin heille vapaan tahdon ajaa vielä yhden palstan tai olla ajamatta. Minä lähetän tänään Hautalan Kustille 200 mk. Käske nyt Eemelin pitää siitä kiinni, että se lunastaisi sen vakuutuksensa, jonka se otti. Sen ikää on nostettu 3 vuotta, vaan se ei tee paljon. Ota sinä Eemeliltä se palkkio, mikä minulle tulee siitä. Muistuu niin paljon yhtä ja toista pikkuista mieleen vaan ei noista kaikista viitsi kirjoittaa. Woikaa hyvin! Mitä parhaimmat terveiseni teille kaikille Kyöstiltäsi”