R.K! Kiitos kirjeestäsi. En ymmärrä myöskään minä, miksi pääsit kirjeestäni käsitykseen, että olisin nurissut, sillä mitään semmoista en tuntenut. Ainoastaan niin kovaa sääliä pikku Kerttua kohtaan, joka oli niin kovin heikon näköinen, sillä luulin aivan, että hän kuolee, kuin hän ei enää syönyt muuta kuin rintaa ja kun sen kielsin niin ensimmäisinä päivinä ei syönyt mitään, joka näytti tekevän hänestä lopun. Ja minusta näytti, ettei niin sydämetöntä äitiä ole muuta kuin minä ja niin en olisi päätöksessäni pysynyt, jos ei semmoista pakottajaa olisi ollut. Ja joka kerta kuin olen lapsia vieroittanut, niin tunnen semmoista kuin joku niin tärkeä yhdysside pitäisi katkaista ja lapsi tulee niin kuin vieraaksi ja kokonaan suhteet muuttuu toisenlaisiksi. Vaan nyt on taas kaikki voitettu ja Kerttu syö kovasti ja on paljon reipastunut ja aivan jo kävelee ja huomenna tuleekin vuoden vanhaksi. Kun tulet kotiin niin kolme juoksee vastaan. Et usko, miten nätti tyllykkä Kerttu on, kun hän kävelee.Kysyjäiset täällä oli. Vieraita oli paljon ja rovastikin oli niin kovin kauan. Olin minäkin vähän aikaa hänelle seurana. Hän tuumasi, ettei sinun ole hyvä siellä olla, kun olet joutunut ikään kuin lumireen kärkeen. Nyt juuri tulivat iltamasta emäntä ja Jenny. Kello onkin 11. Lopetan nyt, sillä minulle tuli kylmä, aamulla jatkan. Jumala suojatkoon sinua.
Maanantaina
Emme taida uskaltaa viedä rahaa Niemelään, kun lauantaina ei saatukaan voita Hankoon. Lauri lupasi kirjoittaa sinulle ja tuoda tänne, vaan eipä häntä näkynyt. Hän sanoi siellä olevan 7 kuokkamiestä. Itse sanoi hän olevansa riihessä. Niitä heinänsiemenriihiä kuului tulevan 7 ja Lauri sanoi tulevan kovasti siemeniä. Siellä Mehtälässä on kaksi poikinutta lehmää eikä emäntä kiirehdi niiden noutamista tänne, että saataisiin dritteli viikossa, sillä nyt ei tule, kun on niin vähän maitoa. Olen monta kertaa sanonut emännälle niiden nounnista, vaan hän ei sano mitään, lähtee vain pois huoneesta.
Viime kirjeestäsi loukkannuin. Olisinko lapsille voinut sieltä laverrella, en. Olen koettanut poistaa sitä mielestäni, vaan kun ei mene niin onhan parempi, kun sanon. Miksi vaadinkaan kaikenlaisia etuoikeuksia. Kerttu tulee luokseni. Täytyy lopettaa. Voi, voi jos se kolera tulee sinne, eikö te hyvin pelkää. Lähde sinä heti pois, jos siellä yksikään sairastuu. Jumala varjelkoon terveyttäsi näillä toivomuksilla uskaltaa eukkosi olla.
Maanantai-iltana
Kävimme Jennyn kanssa noutamassa Mehtälästä lehmiä. Toimme neljä. Korjanen on aivan vasta poikinut, joten sitä ei voitu kulettaa. Kävimme Hakulassa asti ja pyysimme potun ottajia, joita saimmekin lupiin ja Hiljaa tahdoimme piiaksi. Anna lupasi, vaan kun Hilja ei ollut kotona ei lopullista päätöstä tullut. Menen minäkin taas pottumaalle, jos saisin jonkun amman. Arvelimme ja menemmekin huomenna hakemaan torppari Heikin tyttöä tänne lasten luo.
Voi, kun minua taas nukuttaa kovasti. Tunnun nyt paljon vankemmalta kuin Kerttu ei enää minulta syö. Ja sen vuoksi on minun niin hyvä olla. Jumala lähettäköön valkoiset enkelinsä sinua suojelemaan.
Tämä kirje ei joutunutkaan eiliseen postiin, joten tässä tulee niin monena päivänä kirjoitetuksi. Nyt taas näyttää ilma kuivalta, vaan tuulee kovasti. Meilläkin on jo leivottu uutista ja kyllä se on hyvää ja valkeaa. Weikko on ruvennut useammin puhumaan isästä ja tahtoo isän sänkyyn. Olen sen vuoksi ruvennut pitämään vieressäni vaikka on Kerttukin. Weikko pitää Kertusta, vaan nyt kun Kerttu kävelee, on se Weikosta niin mieluinen, että aina tarttuu kaulasta kiinni ja Kerttu ei pysy silloin pystyssä.
Pyhäiltana Heikkilän välikamarissa, kuin lapsemme viattomina nukkuvat, mutta äiti kaipaa lasten isää Sinua Kyösti
Päivällä kirjoitin sinulle oikein pitkästi, vaan nyt illalla päätin, etten lähetäkään, mitäpä noista tunteen purkauksista ja luokkauksista sinulle jaarittelen vaivoiksi, jolla muutenkin on paljon töitä ja päänvaiva tositoimista. Kuulehan, kun itkin ja kirjoitin ja viime yönkin itkin, niin arvaat minkälaisen kirjeen semmoinen kirjoittaa. Wieno ei ole oikein terve. Hänen kasvoihinsa on tullut rupeja. Käytin häntä piirilääkärin luona, kuin hän viime viikolla oli täällä käymässä, josta hän näyttää saavan apua. Silmä on vielä kovin paha, sitä pelkään, vaan hän ei sanonut siihen mitään eikä luvannut niitä salvojakaan panna. Lopetan nyt kirjoittamisen, sillä yö on jo puolessa ja minä koetan nyt nukkua, jos lapsemme antavat enkä itkeä niin kuin viime yönä.
Huomenta
Nukuin hyvin. Kerttu oli vähän levoton. Perunat on niin otettu, ettei ole enää kuin toista peltoa ottamatta. Nyt kun saadaan perunat ylös, niin menen navettaan, vaikka Leena on semmoinen äkäinen jurnikka.
Iisakki on puhunut, että pitää ottaa toinen riihimies, että toinen pojista saisi ruveta kyntämään. Kehotin häntä ottamaan Aliina riiheen, vaan hän sanoi, ettei kaksi naista sovi eikä ne voi säkkejäkään kuljettaa. Tuumasi, ettei oteta riihimiestä, sillä niille pitää maksaa jo markka päivältä eikähän noita tahdo olla irtonaisiakaan. Kävin illalla Iisakin kanssa katselemassa niitä ajomaita. Siellä Korpihaalla on kaikki ajot aloitettu. Ne pellot tulevat oikein sieviä, vaan eihän ne mättäät taida tulla tarkoin kuokituksi.
Illalla Jenni sanoi, että Maikille oli tullut uusia huonekaluja juostaanpa katsomaa. Ja olimmehan vähän aikaa, kun tuli Nurminen ja toi tervehdyksen sinulta, josta kiitos.. Nyt lapset heräävät. Luin heille kirjeen isältä ja annoin laatikon, josta oli suuri riemu. Käskevät yhdestä suusta sanoa kiitokset, vaan Wieno tahtoi pitää kiinni kynästä ja lyijykynällä kirjoittaa. Kerttu tuli nyt syliin. Monet lämpöiset tervehdykset omiltasi”