Kirje 1910-4-24, Nivala
R.K! Kiitos kirjeestäsi. Kaksi meillä on niitä pikku porsaita. Sitä kolmatta koetimme ruokkia lehmänmaidolla, kun se ei syönyt emäänsä. Yölläkin kävin sitä ruokkimassa vaan yrityksemme raukesi, melkein viikon se eli. Syyn luulen olevan navetassa, ensinnäkin emä oli aina vähän ikävässä paikassa, emme ymmärtäneet panna sitä ulos suojailmalla, että se olisi virkistynyt ja se olisi vaikuttanut porsaitten vahvistumiseen. Iso sika on tiine. Luultavaa on, että kesäkuusa on silläkin porsaat. Se on niin mahakas. Sille meidän pitää hommata parempi paikka, että sen voisi pitää kuivana, ettei se karsinasta lähtevä kaasu olisi niin voimakas.Köserön luona ei ole käynyt ketään vielä. Omatkaan tammat eivät ole olleet sillä tuulella. Nyt sataa vettä oikein kovasti, joten on paljon rapakkoa. Minulle kuuluu semmoista, etten kahdeksatta vuoteen ole ollut semmoinen kuin nyt, sillä itsessäni ja itsestäni ruokittavaa nyt ei ole. Tuntuuhan se niin somalle. En sano, että olisin tyytymätön jos toisinkin olisi, sillä äidin luonne se pian kaipaa avuttoman hoitamista, vaan virkistää se nyt vapaus. En ole ajatellutkaan sinne tuloa. Se olisi jo liikaa, sillä olethan minulle ostanut taas vaatettakin, joista kiitos ja eikä se paljon vedä, kun siellä ei ole tuttuja, joiden kanssa voisi vähänkään nähdä niitä merkillisiä paikkoja. Eikähän siihen ole kovin kauan, kun tulet kotiin.
Se oli ikävä asia, kun se Osmalan kauppa raukesi. Nyt on kaksi astiaa odottamassa ja tyhjiä dritteleitä ei ole, joten täytyy heittää saaviin siksi kunnes Yliviesksta sadaan niitä. Korvan puoti on kiinni. Kenenkä vuoro nyt lienee. Tänään haudattiin Junttilan Manna. Emäntä ja Wieno olivat haudalla. Hautajaisiin ei emäntä mennyt, vaikka sinne vietiin maitoa ja lihaa. Eipä se Wienon kirjoitus tahdo edistyä, joten se hupi isältä taitaa jäädä tuonnemmaksi.
Ne hirret sahattiin viime viikolla. Ei ne varsin ole tulleet semmoisia kuin sinä viime kirjeessäsi käskit. Lankut ovat tulleet hyviä, vaan laudat epätasaisia. Ei niiden sahahomma tahtonut oikein onnistua. Nyt tällä viikolla menevät Mehtälään sitä tallia kattamaan, jos vain on kuivia ilmoja niin tulevalla viikolla pitää ryhtyä peltotöihin.
Weikko on paljon reipastunut. Ei hän niin paljon kärise. He Kertun kanssa odottavat isältä olkihattua. Kerttu odottaa isän syliä, kun siihen mahtui kaikki ja siinä oli niin hyvä olla. Sanoin, ettei isä vielä pääse kotiin, niin Kerttu arveli, jos minun pitäisi sinne mennä isän luokse. Kalervo se vain kasvaa ja on neljä hammasta. Eikä hän vieroittaessakaan taipunut muualle nukkumaan kuin vieressäni ja enkähän saisi untakaan, jos ei joku kyyhöttäisi vieressäni. Panen nyt nukkumaan. Hyvää yötä toivoilen isällekin. Siitä polkupyörästä Jenni sanoi, ettei hän osaa siitä mitään sanoa, kun ei ole ajanut kuin vapaapyörällä. Tee itse mitä tykkäät.
Maanantaina. Nyt on oikein kylmä tuuli, räntää sataa, ei nyt tunnu oikein kesältä. Kyllä se Haapavedellekin meno taitaa jäädä, sillä on niin vaikea heittää sitä vaivaa muitten niskoille, kun olisi nyt Miina, vaan hän on Kätkölässä, eikä vieläkään sinne miniä mahdu, vaikka Fiinakin pois meni. Lapset alkavat nousta ylös. Kerttu ja Kalervo leikkivät. Kerttu käskee sanoa isälle, että isän pitäisi tuoda omenoita. Viiden viikon perästä saapuu isä omiensa luokse.”