Rakkaani! ”Lähtö kotoa teidän luota oli tavallista vaikeampi, kun Kerttu kultakin kaiken huolen lisäksi jäi sairaaksi. Eihän se näppy vain ollut tulirokkoa. — Matka sujui tavanomaiseen tapaan. Koti täällä oli autio ja kylmä. Kuulepas, kun minulta jäi perikamarin pöydälle hyvin tärkeä kirjekortti. Se koski Hakolan pesän papereita ja sen lähettäjä oli Alander. Jos näet sen niin pane tarkoin talteen ja ilmoita heti jos olet sen löytänyt. Paras on se panna niiden papereiden alla olevaan puhtaaseen kuverttiin, jossa on toisetkin kuitit.Täällä on harvinaisen kylmä ilma ja sataa lunta kuin helmikuulla. Kyllä täällä nyt olisi hetken turkkinsa tarvinnut, vaan eipä nuo ole matkat pitkiä ja varmaa on, ettei tätä kauan kestä. Vieläkin puhun Kertusta. Jos hän heikkenee, niin sinun täytyy välttämättä ottaa siihen joku toveri, ettet rasita taas itseäsi ja sitten on aivan hullusti taas asiat. Taudin jatkuessa, mielestäni tulisi sinun ilmoittaa siitä emännällekin varsinkin, jos se käy aivan huolestuttavaksi. Se raukka oli niin kalpea, kun lähdin, että minua aivan pelottaa. Hajeta vain lääkäri usein ellei lapset ole terveenä. Minua loukkaa, kun aina pitää sanoa, tee, mene, hae sano jne. vaan kun käteni voimaton teitä auttamaan niin täytyy näin olla mukana. Se savirinkiltä jokeen menevä oja olisi aukaistava, sillä ne meidän ketovainion asiat ovat hullusti. Tästä en muistanut puhua Iisakille. Puhupa sinä. Eiköhän Eno saattaisi siihen pienen uran aukaista. Muilla taloushuolilla en nyt sinua rasita. Lämpöisin tervehdyksin teille kaikille Kyöstiltäsi”