R.K! ”Täytyy heti kirjoittaa. Olen niin ikävissänikin ja tulihan tuota asiaakin. Se Willen Anna kävi muka sinua tapaamassa. Sanoi huutokaupan kuuluttavansa ja samalla myyvänsä torpankin, jos sinä annat luvan, sillä todellista ostajaa ei hänellä tiedossa ole. Sanoin hänelle, etten usko että luovuttaisit torpan huutokauppaan. Se Rautaojan Arvi on ostanut sen Waivalan. Niistä sahapuista kävi Pohjakankaan Antti ja Neeri puhumassa. Se Neeri sanoi rupeavansa sahaamaan niitä meidän puita ja tahtovansa 35 mk ja kysyi samalla minkälaisiksi latvat sahataan. Sanoi ne enimmät tehtäväksi kolmivartisiksi. Woin hinta on 10 p laskenut. Sain minä vielä saman, vaan kun kaupanhoitaja ei ollut kotona, niin en saanut tietoja, millä kurssilla meidän voikauppamme on.Anttuunakin tuli Iisakin kanssa ja yhtä synkkänä ja ikävän näköisenä. Se on ikävää nähdä. Menin hänelle voipöytään pyörittämään. Ajattelin, että sanon hänelle jotakin tuosta ulkomuodosta. Moitin, että olit virkistys ja levähdysmatkalla omaistesi luona ja yhtä synkkänä ja äkäisen näköisenä sinä palaat. Pilaat oman elämäsi sillä. Hän alkoi itkeä ja sanoi, että hänelle ollaan aina vihassa. Kysyin kuka on vihassa, ei hän osannut sanoa. Sanoin, jos sinä pidät vihana ne neuvot ja ohjeet, joita sinulle hyvää tarkoittaen sanotaan, niin olet aivan väärässä, sillä ei ihminen ole täydellinen eikä tulekaan siksi, vaikka kuinka koettaisi. Aina vain huomaa vajavaisuutensa ja eikös tunnu hyvältä, kun saa neuvoja semmoisilta, jotka on kokenut ja nähnyt. Ja sinä joka sanot olevasi Herran oma, eikö ole syytä olla iloiset kasvot ja reipas mieli omistaessaan semmoisen aarteen, joka on kallein ihmiselle. En muista kaikkea mitä sanoin vaan pitkästi sitä tuli ja Anttuuna kuunteli aivan hiljaa. On hän nyt koettanut olla iloinen, vaan se on niin tehtyä, että niin ikävältä näyttää, jospa voisi häntä käsittää paremmin.. Lopetan Lämpöisin tervehdys omaltasi”