R.K. ”Kiitos kirjeestäsi. Wai jo Annu heräsi minua hakemaan. Luonnollisesti minä en voi ottaa siihen torppaan ketä hyvänsä, joten en voi antaa sellaista valtuutta, että sen saisi huutaa kuka sattuu. Jos se lähtöä tekee, niin täytyy se vuokralautakunnalla arvioittaa, kuinka suuri korvaus minun pitää huoneista maksaa. Toisen puolen vuokralautakunnan menoista maksat sinä ja toisen Annu. Jos Iisakki tahtoo niin hän saa sen lunastaa korvaushinnasta ja sille siirrän minä kyllä vuokrasopimuksen ennalleen. Jos hän ei tahdo, niin arvostelemme me, jos otamme sen korvaushinnalla tai annammeko mennä huutokauppaan. Jos Iisakki tätä haluaa, niin anna hänelle aikaa, että hän saa käydä katsomassa ja jos sopii kauppaan ilman arviointi, niin ostakoon. Sano kumminkin Iisakille, että minä pidän paljona 300 mk. Laita nyt heti Iisakki käymään siellä ja käske sanoa, että Annu saa hankkia laillisen vuokralautakunnan arvostelemaan torpan arvoa, jonka jälkeen minä vasta ratkasen otanko sillä hinnalla tai saako hän tarjota muille. Iisakki saa ostaa heti jos tahtoo. Ketään muita en summassa voi siihen luvata. Kun saat tämän pyhäaamuna, niin käske Iisakin käydä siellä. Sano sekin, etten toivo hänen sinne menevän, vaan ehkäpä hän ajatteleekin poikiaan varten sen ottaa. Jos hän sen ottaa, niin paras on lyödä laudat ikkunoihin, etteivät särje. Kirjoita heti, kun Iisakki käy siellä, mitä hän tuumii asiasta.”