Kirje 1914-4-24, Nivala
R.K! Enhän malta olla kirjoittamatta, vaikka tiedänkin pian Sinun tulevan kotiin. Vesi on yltynyt niin, ettei myllykään enää pyöri ja seppäkin tulee jo tuulimyllylle, niin pian sen siitä saamme meidän myllyyn ja niin taas tasaantuu tämä tärkein asia tällä kertaa. Eikä nyt ole enää pelkoa tukkienkaan särkymisestä, sillä Knuutin Heikki on pomona laittanut hyvät suistot. Täällä kävi yötä olemassa Thyra Niemelä ja puhui paljon karjanhoidosta ja siitä, että meidän pitää ottaa karjakkokoulu, kun tulee uusi navetta ja karjakon uudistamisen sanoi olevan välttämätön noin suurelle karjalle. Käskin hänen nyt kulkiessaan pitää silmänsä auki, että jos me tarvitsemme, niin hän voisi suositella, jotka ovat niin kuin sydämestään karjakoita eikä vain nimellisesti, joka tekee kuin kone eikä sen enempää ole innostusta. Semmoinen karjakko, joka koneena toimii, ei voi vetää navettaamme. Olen niin iloinen, kun hän kävi täällä ja puhui innokkaasti sikojen hoidosta ja sai minut innostumaan sinne sikalaan ja ajattelen, että meidän pitää saada kolme tai neljä emoporsasta tulevaksi talveksi ja eri rotua, länsisuomalaista ja ne panemme johonkin mökkiin eli Kyösti sano mihin ne panisimme, sillä emme hävitä vähäksikään aikaa sikahoitoa, kun kauhian paljon on porsaankysyjiä, että tuntuu aivan ilkeälle, kun aina pitää kieltää. Enkä uskalla sanoa, että meiltä kukaan tänä keväänä saisi porsaita. Se emo vain on sen näköinen. Kun tulet kotiin, niin sitten täytetään tämäkin toive.Niemelän Heikillä on kuollut toinen lapsi ja Muhja Mari on halvattu. Kelloseppä, joka on Jumalankieltäjä on herännyt tietoisuuteen. Pastori oli eilen antanut hänelle ehtoollista. Anttuuna ja Hanna tulivat illalla. Joko tulet kotiin sunnuntaina, kun aivan niin suunnittelemme. Kaipaavat tervehdykset kaipaavalta omaltasi. Olisikohan sinulla aikaa katsoa minulle kesätakkia.”