R.K ja lapsukaiset! ”En aikonut enää kirjoittaa kuin määrätä hevosen noutamaan. Kumminkin asia kävi niin, että tulen kotiin vasta huhtikuun 4 päivä siis tiistaina. Kun näin olen jouduin kirjoittamaan, johon myös Maikin tiedustelu antoi aihetta niin sen lähettääkseni vielä kerran kiitokset niistä kärsimyksistä joita 28 pv Katria ja Kalervoa synnyttäissä olet saanut kokea.Minulla oli taas elämässäni tuollainen jumalainen hetki, niin kuin muutamia vuosia sitten huhtikuun 10 päivä ja kaihoten minä yöllä kirjoitin sinulle runon. Olen ollut kahdella päällä lähetänkö sitä sinulle ja päätin jo pitää omana aarteenani, mutta nyt kumminkin panen sen mukaan siinä toivossa, ettet ajattele, ettei se kuulu sinulle. Minä en tällä loukkaa sinua, vaan tiedän etten itse kestä loukkausta haavoittumatta. Silloin kun joskus elämässäni kohtaa jumalainen tunne, joka tuo luokse kaiken kalkin. Silloin pyhällä hetkellä ei ole siinä teeskentelyä ei imartelua vaan tunnetta, joka kuohuu ulos. Kaiken sen luotaan lykkäys on taistelua pyhiä henkiä vastaan. Silti lepäilin lyötynä. Lue se ja jos sinulle Maikki on tosi sisar niin anna senkin lukea. Epäilen josko hän ymmärtää tätä ja eihän se hänelle kuulu. Epäilen teenkö oikein ja kumminkin teen. Pelkään nimittäin, että hermostut tästä, vaikka en sua moiti. Silloin pelkäsin niin, etten tohtinut sanoa sanaakaan kirjeestäsi, vaikka se oli kovin, mitä olen ikinä saanut. Älä itke Kaisani, sillä eikö se ole ilo, että aina yhä lähenemme. Sehän on sitä, mitä jokainen toivoo, mutta harva saavuttaa. Sen muistaminen on suurta ja menettäminen, sitä en tahdo ajatella. Olen täälläkin ajatellut, miten voisimme järjestää, että saisit levähtää rasituksistasi. Kun tyttömme kasvavat, niin ehkä silloin on se ratkaisu helpompi, mutta nyt jo sitä kaipasit.
Älä rasita itseäsi sillä suhteellasi emäntään, sillä et sinä sille mitään voi. Minä jonkun verran ehkä jolloinkin voin tästä huomauttaa isästään ja sen luonteesta puhuessa, sillä hän näkee siinä vian vävyään kohtaan vaan ei samaa itsessään. Olin jo kerran sen sanoa, vaan hetki ei ollut sopiva.
Jos Ransulla ei ole ajoja tiedossa, niin ajakoon Rahaniemestä someroa Mehtälän tielle. Kauroja täytyy vähän antaa sille, että saa Sikosessa syöttää. Muuten teillä lie töitä tiedossa. Hyvästi siis taaskin. Sydämelliset terveiset teille. Jään odottamaan kirjeitänne Rakkaudella Kyöstisi” Hevonen annetaan myös kinkeriin.”