Kirje 1916-3-31, Nivala
Sinä Kotkani mun”Kiitos ja sydämestäni sanon kiitos syvällisestä ja kauniista kirjeestäsi myöskin tuntehikkaasta ja kauniista runostasi, jonka aivan minua varten olet sepittänyt. Se toi eteeni eletyn elämäni, jota en koskaan luullut näkevän siinä valossa, jolla Sinä sen eteeni loihdit. En koskaan ole voinut uneksiakaan tämmöistä. Kiitos siitä ottaa missään muualla kuin pienokaistemme keskellä. Sillä arka ja heikko luonne, kun sitä ympäröivät voimakkaat luonteet, niin sen täytyy pienetä, ellei sitä nosteta ( Tämä viimeinen ei kuulu Sinulle Kyösti). Sinä suuri kotkani nostat minua siivillesi. Näin ymmärrys kasvaa, näin on tie oikea. Ei mitään katumista siitä, että sanoit mitä nyt sain tietää ja nähdä. Ei mikään virkistysmatka sitä palkitse, sillä en kaipaa mitään muuta kuin onnellista kotia Sinun kanssasi. Täältä meijeriltä menee Hihnala pois aivan muutaman päivän perästä, kun hallinto on hänet ennen määräaikaa luvannut ja Palosaari Joonas tulee hänen tilalleen toukokuuhun asti, jolloin uuden käyttäjän pitäisi saapua. Minusta tuntuu niin pahalle tämä Joonaan kokemattoman miehen ottaminen uudenaikaisten koneitten hoitajaksi vaan tottapa hallinto tietää miten toimia, ettei syrjäisten tarvitse huolehtia. Se heinän vienti Ylivieskaan ei meiltä menestynyt, sillä kahdesti soitin Arvid Jaakolalle ja aina sanottiin hänen olevan asemalla. Pyysin, että hän soittaisi, kun tulee kotiin vaan sieltä ei ole kuulunut mitään ja täällä on huono keli maantiellä ja oikein huono ilma, sataa vettä ja räntää nytkin pyryttää, ettei oikein sekaan näytä mahtuvan, vaan yöllä on vähän kylmännyt, joten on parempi keli ja karjalatoon käydään Takanevalta heinässä. Muista töistä en viitsi kirjoittaa, kun pian tulet niitä järjestämään. Iisakki menee myllyä hakkaamaan irti. Nyt olen ruvennut pikku Tuupelia vieroittamaan. En moneen päivään ole enää antanut ja nyt oli ensimmäinen yö, kun kielsin. En riisuuntunut ollenkaan, hoitelin häntä yksin. En saattanut antaa muiden hoitoon ja hyvin me tulimme toimeen siis nyt olemme jo erossa ja odotamme isää omiensa luokse.”