Kirje 1917-4-27, Nivala

Rakkaimpani! Nyt minulla on paha olla, sillä olen kuullut hallitusta parjattavan siitä, että te jälleen aioitte vangita Wilkunanlaisia ihmisiä ja toiseksi juutalaisille kansalaisoikeus Suomessa. Näistä puhutaan ja tehdään päätelmiä, miten tulette toimimaan ja miten kaikki mainingit käyvät siihen suuntaan. Sanomalehdet tulevat nyt luetuksi ja tutkituksi. Minäkin, joka ennen en välittänyt lukea, ovat ny ensimmäisenä ja aina etsin sinua sieltä. Puheesi on minusta tyyntä, rauhoittavaa, jossa mies on takana. Kun nyt lukee sanomalehtiä, tuntuu kuin ilma olisi täynnä sähköä ja tuntuu kuin pitäisi odottaa suurta räjähdystä ja eikö me ollakin kuin vaappuvan magneettinauhan käressä. Rukoilen, että Jumala antaisi sinulle ymmärtäväisen sydämen johtaa kansaamme. Jos katseesi on sinne tähdättynä niin Jumala saa muovailla Sinusta, mitä Hän tahtoo, olet savi, vaan henki on Hänen.Talouspuuhamme sujuvat melko hyvin, joten tuntuu, että hyvin pärjäisimme. Ei meillä nyt oleva väki hyväksy 8 tuntista työpäivää. Se ei sovi maalle. Sen lahjan annan huomenaamuna vasta ja luen sen kirjeesi. Se on minusta kaikkein mukavin harkinta. Näin ajattelin minäkin, vaan ajattelin, jos liian suurta osuutta antaisin itselleni.
Täällä on nyt yöt kylmät ja rippasi yhtenä yönä luntakin, että saatiin lyhempiä ajoja ajetuksi. Taas ollaan kahdella hevosella voita viemässä Oskari ja Jussi sinne menivät. He illalla pyysivät, että laittaisin ruuan ja evään valmiiksi, että he saavat yöllä lähteä täten he saisivat tulokuorman jo illalla puretuksi. Mylly jo pyörii ja Iisakin täytyy olla siellä, sillä eihän se Lauri jouda sieltä apteekista. Kyllähän se vielä menee vaan kyllä täytyy sinne joku saada, sillä ei Iisakin sovi siellä kovin kauan olla. Illalla minua kutsuttiin Andronoffille, vaan en mennyt, kun en ollut normaali ihminen ja ajattelin, että illalla kirjoitan sinulle vaan en oikein saanut rauhaa. Nyt meiltä vietiin pois telefooni. Oikein tuntuu ikävältä. Se asetettiin meijerille.
Postia ei täällä tahdo saada mitenkään illalla, sillä tämä neiti on niin kuin hidas. Tuo pajahan tuo rupesi minua kiusaamaan, kun sitä niin moni pyytää. Kampin seppä heillä on mestarina tämän viikon. On hän jo keisejä raudoittanut siellä, vaan minusta näytti niin kuin meidän syjet olisivat vaarassa. Olen hänelle sanonut, että meille pitäisi tulla Vierimaan peltovärkkejä korjaamaan, joten sieltä pitäisi joutua pois. Tämmöiset huolet ovat niin kovin ikäviä. En jouda enempää, sillä pitäisi joutua kävelemään kartanolle. Lämpöinen tervehdys omiltasi.
Kirjoitan vielä. Tämä kuuluu niihin pukuasioihin, jotka Sinusta tuntuu hyvin joutavilta. Minä kun en muuta nyt tarvitse kuin tumman kesäsaketin, joka olisi pitkä. Laittaisin mitan sinne jos olisi Sinulla joku nainen, joka Sinua auttaisi. Vaan mitään en tarvitse, jos en tule sinne käymään, joka toisinaan tuntuukin aivan luonnolliselta, etten tule, vaikka onhan ikäviä hetkiä jolloin tahtoisin paikalla olla luonasi. Kiitos sarkapukuisesta senaattorista. Olet niin ajattelevan niin kaukana olevan näköinen eikähän ole kummakaan, kun olet juuri ottanut niin raskaan tehtävän. Jumala suojatkoon Sinua mokko isälle
Maanantaiaamuna
Wienon kanssa olimme häissä. Siellä oli aika hupasta, kun oli torvisoittoa ja laulua. Morsiamet olivat sievät huntuineen, valkoisine vaatteineen ja myrttiseppeleineen. Heidät vihittiin sen uuden kaavakkeen mukaan. Ja tiedätkö, kun se minuun koski. Muistin niin elävästi ne naapurin vihkiäiset ja minun oli niin paha olla ja velimies kärsi kanssa. Kunpa ei kenenkään onni olisi niin lyhyt kuin heidän onnensa.
Nyt ruvetaan kauroja lajittelemaan, että saadaan pienet kaurat käyttää eläimille. Perunansiemeniä ei ole vielä aijottu nostaa, kun navettakin on niin ahdas ennen kuin karjaa viedään Mehtälään. Meillä on juotettu nyt 23 vasikkaa. Jokohan ne riittävät ja parsissa on 77 ja pukki päälle. Emme sitä ole saattaneet hävittää, kun on se niin kovin haissut. Laita Sinä vain suoraan väelle se kirje ja lahja, sillä siten se paraiten täyttää sen tehtävän, jota tarkoitat. Tosin ovat he melkoisesti koettaneet täyttää tehtävänsä, vaan toivoisin, että koettaisivat olla vähän rivakampia lähdön ja työn kanssa, vaan eihän sitä saisi olla niin kovin vaativa. Hyvin me täällä pärjäämme. Ota lämpöisimmät tervehdykset omaltasi”