Rakkaimpani! Tulet kotiin käymään. Voi, miten tuntuu suurelta asialta. Huoletkin huojentuvat, niitä on kertynyt. Riemun haava on uudelleen paha. Eilen se vasta huomattiin. Nyt ei voi panna sitä aisoihin. Tule kotiin pistäytymään. Ei muuta. Et lähettänyt Wienolle sitä isonnuslasia kukkia varten, jos nyt saat sen, niin tuothan. Menen Niemelään sitä leipälappua viemään ja sitten täytyy käydä Hourulan luona noiden kasakoiden takia. Kiire on, sillä isäkin tulee kotiin, joka tällä kertaa kokonaan täyttää mielen.” —