”RakkaimpaniKiitos rakkaudestasi! Paljon on minulla kestettävää, kun kaikki ne, jotka eivät välitä laista ja miehen johdonmukaisuudesta, eikä kansasta, huutavat. Niihin luen ensi sunnuntaillisen esitelmän pitäjänkin. Jos tunnet olevan sinulla voimaa mennä kuuntelemaan, kun minuun ennen luottava kansa huutaa minua maani myyjäksi, niin mene. Hyöky on, arvaan minä, niin kova, ettei uskalla kukaan nousta puolesta, vaikka kaikki tuntee pistoksen sydämessään huutaissaan. Minä tunnen sen tunnossani. Kasvaisit silmissäni, jos huudon tai keskustelun tauottua, nousisit samalle puhujapaikalle ja lausuisit voimalla: Te arvoisat kuntalaiset olette tuominneet veljenne, jota syytätte, etteivät he rintamalla isänmaan suuressa kysymyksessä astuneet vallankumouksen tielle. Minä puolisona vakuutan huudoista huolimatta, etteivät he vainoojaamme peläten ja alhaisista pyyteistä ole lakia seuranneet, vaan heidän käsityksen mukaan vallankumous maassamme ei saanut vielä puheita ilmipaloon.” Minä uskon, että sydämet saisit puolellesi. Lähde sitten heti pois, jos jaksat tämän tehdä, mutta jos se käy liiaksi voimiesi päälle, niin vaikene muiden kanssa. En uskalla toivoa, että Nivalassa löytyvän niin tarmon miestä, joka sen tekisi ja sillä jätän sen ajatuksen sinulle, vaikken usko sen toteutuvan. Malmivaara tämän tekisi. Minulle tänään sanoi yksi sosialisti senaattori: minä horjuin ja minua hävettää tekoni, vaan puolueen vuoksi sen tein. En viitsi tätä sanoa kenellekään, kun hän minulle sisimpänsä uskoi. Antti Niskanen kirjoitti ja kannatti rohkeuttani. Ja sitä tekooni tarvittiinkin, sillä kyllä minä aallonharjan näin, vaikka annoin sen lyödä vasten kasvojani. Sano hänelle terveiseni. En halua hänelle kirjoittaa. Arvaat syyn.
Olen kirjoittanut usein suruusi, sillä yleinen mielipide painaa sinua. Minä alan vapautua ja taistella. Aloitin jo Liitolle ”Miten (tuo laki syntyi)? Siinä joutuu monen usko koetukselle.
En tiedä, mitä ensi viikolla tapahtuu, kun eduskunta kokoontuu, mutta tulkoon mitä hyvänsä historian eteen käyn avoimin otsin. Olishan sitä jaarittelemista, vaan en kerkeä. en aikonut kirjoittaa, vaan tein sen tämän kokouksen vuoksi. Mitä tuumii väki ja muut? Uskon asemamme selvenevän pian. Uskoa, lujuutta ja isänmaan rakkautta vaan tarvitaan. Asemamme on ylivoimainen, vaan sen täytyy mennä isänmaan vuoksi. Jumala kanssamme. Sydämellinen tervehdys Kyöstiltäsi. Onnittele Wienoa”