Kirje 1917-8-10, Nivala
Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Rukiin kylvö on tehty ja sen päälle torstaina oikein sievästi satoi. Kyllä täytyi kiitoksen nousta Jumalalle niistä vähäisistä pisaroista, jota Hän meille lahjoitti. Wuodata Isä rakkauden pisaroita ihmisten mieliin. Täällä se Wilkunan kokous tarkoittaa kuulemani mukaan, porvarillisen senaatin alashuutoa ja eduskunnan kokoontumista. Wilkuna raukka, antaa hänen puuhata, jos vain hänen tekonsa tulisi vaikuttamaan isänmaan onneksi, ettei siinä olisi vain tekijänä persoonallinen viha ja kateus Jumala yksin tietää, mitä pyyteitä kullakin on. Oli niin mukava, kun illalla asioita mietin ja punnitsin, niin Pihlajakankaan Antti tuli ja kertoi kaikesta tästä sekasorrosta ja sitten hän kertoi Rissasen arvostelut Sinusta. Arvaat, miten kultasilta ne sanat tuntuivat. Varma on, että Jumala oli lähettänyt. Ensin, että ne piti kerran lausua se vanha ukko ja sitten, että se lausunto piti tuoda juuri sille sydämelle, joka epätietoisena taisteli niiden arvostelujen edessä, joita rakkaimmastani lausuttiin. En pelkää enää arvosteluja. Tiedän varmasti, että nyt Jumala näin on asettanut. Toivon, että Jumala antaisi Sinulle selvän järjen näkemään, mikä on oikein ja mikä on väärin. Rukoillaan Jumalaa, että hän antaisi teidän tästä tulikokeesta selviytyä niin puhtaana kuin te siihen antauduittekin.En jouda enempää, sillä lehmiä ruvetaan juuri laskemaan Mehtälään. Koetamme täällä hommata vointimme mukaan taloutta, ettei se joutuisi kovin rempalleen. Kaihoten kaipaava omasi”