Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Luulen, että moni tuntee ainakin osaksi sitä taistelua, mitä itsenne kanssa olette taistelleet. Pastori oli sanonut, että mitä semmoinen mies kuin Wilkuna voi nyt puhua valtiollisista asioista, apteekkari ei voi hyväksyä Wilkunaa. Oikein kansan mielipidettä ei voi täällä sanoa mitenkään, sillä he menevät ja tekevät niin kuin heitä vedetään, sillä sanomalehdet, jotka nyt vasta ilmestyvät, ei niistä heti voi saada mitään selvyyttä ja arastellenhan sanomalehdetkin näihin asioihin selvyyttä antavat. Niin minusta ainakin on tuntunut. En tiedä minkälainen kokous tämä lienee, sillä sanotaan, että Wilkuna perustaa palokunnan, jossa hän rupeaa opettamaan sotilaallisia liikkeitä. Tämmöistä liikettä kuului olevan ympäri Suomen. En tiedä, mitä tämä lienee. Minusta tässä ei ole isänmaan pelastus oikealla tolalla, kenties maalaiskuntiinkin saamme silloin ryssän sotaväkeä, jos tämä tulee ilmi. Nyt tulen kansalaiskokouksesta. Siellä arvelivat olevan toista sataa henkeä. Kyösti Wilkuna puhui, että suomalaiset ovat niin kehittyneitä, että voivat olla jo itsenäinen kansa. Tästä hän puheli pitkäveteisesti. Kaikki näytti niin laimealta. Senaatista hän mainitsi sivumennen, että porvarit senaatissa olivat manifestin julkaisun puolella, mutta hän ei solvaissut. Sitten valittiin kokouksen puheenjohtajaksi Kivimäki ja kirjuriksi Juhola. Sitten seurasi laimea keskustelu sen johdosta, kun Wilkuna esitti sähkösanomaa eduskunnalle lähetettäväksi, jossa vaadittiin eduskuntaa kokoontumaan hajotuksesta huolimatta. Joku esitti, että lähetetään sähkösanoma senaatille, että Nivalan kansalaiskokous ei hyväksy senaatin määräämiä uusia vaaleja, eivätkä aio ottaa osaa vaaliin, vaikka ne määrätäänkin. Kivimäki epäröi, ettei voi lähettää semmoista sähkösanomaa, sillä emme voisi olla vaaliin menemättä, jos vaalit tulevat ja niin päätettiin, että te ette saakaan sähkösanomaa siis Juholan esitys raukesi. Sitten seurasi sähkösanoman allekirjoitus ja Wilkuna määräsi, että ensin puheenjohtaja ja sitten kirjuri ja hän itse ja sitten kaikista puolueista. Ja sitten esitettiin, että työväentalon puheenjohtaja, vaan hän kieltääntyi, kun ei ollut keskustellut ryhmänsä kanssa eikä sen vuoksi voi mennä sitä kirjoittamaan. Ja kolehti kerättiin, että sähkösanoma saadaan Helsinkiin eduskunnan puheenjohtajalle. Kun ei makasiinilla saatu nimiä alle, käskettiin tulla Kivimäelle kirjoittamaan. Minusta tuntui vähäpätöiseltä tämä kokous. Wilkuna tuntui olevan aivan sosialisti ja Kärelampikin sanoi, että hän äänestää sitä puolueeseen katsomatta, joka äänestää Suomelle itsenäisyyttä. Sanoin luuleeko Maikki, että Suomessa löytyy yhtä ainoata valistunutta Suomen kansalaista, joka ei itsenäisyyttä vaatisi. Siihen hän ei vastannut. Anni käski sanoa semmoisen sutkauksen tästä kokouksesta, että hiirillä oli kokous, jossa päätettiin panna kello kissan kaulaan, että kuulisi milloin se tulee, vaan kellon panijaa ei löytynytkään. Samoin tahtoi tämänkin kokouksen tuloksen käydä. Tässä kokouksessa puheenvuoroja käytti Söökeri, Raappana, Jäntti, Hourula ja Niemelän Heikki, joka aikoi antaa karjaa Wjälle. Lopuksi otettiin tämäkin puheeksi vaan siitä ei sen parempaa keskustelua. Nyt voit päättää minkälainen kansalaiskokous Nivalassa oli, josta sähkösanoma tulee eduskunnalle. Tämä selostus on vaillinainen, vaan lapset kyselevät vieressäni, en voi pitää ajatuksiani oikein koossa. Jumala antakoon sinulle voimaa kantamaan sitä taakkaa, joka sinulla on. Saat olla varma kaikki käypi sinulle hyväksi.”