Kirje 1917-8-28, Nivala

”Rakkaimpani! Käyntisi oli kuin uni. Woi, kun mietin kieltäytymisesi tuomaa turvattomuuden tunnetta, sillä Heikkikin oli juossut Peltoniemeen ja sanonut, mihin nyt luotamme. Hanna- sisar kertoi tätä ja sanoi pois oli miehestä kaikki kiihko, perustus horjuu. Lanteri sanoi kieltäytymisesi tehneen maalaisliiton miehiin masentavan vaikutuksen, että nyt perustus horjuu.Nyt kun ajattelen näitä, niin ajattelen miten Jumala sinua kuljettaa. Et itse ole muuta kuin ase Hänen kädessään. Katso useat, jotka sinua epäilivät, nyt maa horjuu, kun syrjäydyt. Tämmöistä on aina. Totuus voittaa. Jumala suo meidän aina pysyä totuudessa, sillä onhan raamatun lupaus ”Totuus perii maan”. Lähetän tämän kortin sinulle nähtäväksi, että saat toimia sen mukaan.
Se Antti, joka Liika Pekan kanssa viljelee sanoi, että hän ostaisi lisää sitä maata, jos vain myydään?. Monta rukousta kohoaa Jumalan puoleen minun puolestani, että jaksaisit toimia siellä kansamme onneksi. On niin monta tarvitsijaa, että täytyy lopettaa; vasikan ostajia, lehmän ostajia, maan ostajia. Tosin saan vastata, ettei isäntä ole kotona Lämpöinen tervehdys lyhyen unelman nähneeltä eukoltasi”