”Rakkaimpani! Tänään saimme lupiin uuden elintarvepäällikön, joten minun ei tarvitse sitä kalkkia ottaa kantaakseni. Se tuntuu sangen lohduttavalta. Kumminkin voin sanoa, että kaikki sen osaston virkamiehet olisivat toivoneet minun ottavan sen paikan. Nyt vapaammin siitä. Panepa siihen kapsäkkiin myös sokeria. Minulla on taas toivoa päästä käymään kotona, kun tulee lisää miehiä. Mutta aikaa en voi vielä sanoa. Luulisitko olevan syytä ennen vaaleja käydä ja puhuakin sitten vai tulenko vaalien jälkeen. Wilkuna ei tule valituksi, vaikka onkin monella listalla. Se on minun uskoni asiasta. Rajotettu on se joukko, joka puoluetta muuttaisi, enkä usko lähellä ainakaan sen minua vetävän. Ja jos tulee niin kouluahan se miehelle olisi, kun saisi isänmaan edestä lippunsa uurnaan. Minulla tuo tehtävä on tullut eteen jo monessa muodossa. Toivon olojen muuttuvan parhain päin.Nyt uhkaa kansaa nälkä, sillä Venäjältä ei saada viljaa ja muutamat kaupungit on jo nälän partaalla. Kyllä alkaa kohta olla leipäpala arvossaan. Eikö Iisakki ole Sampalle puhunut mitään tai oletko sinä hänelle puhunut. Jätin Iisakille terveiset, että maksan 400 mk ja 2 kengät. Kyllä kai se pysyy meitä varten, jos on sopimattakin. Lopetan taas. Samat lämpöiset terveiset, jotka hengessäni lähetän teille alituisesti. Jumala kanssanne toivoo Kyöstisi”