Kirje 1917-9-16, Helsinki
”Rakkaimpani! Kirjoitin torstai-iltana kirjeen, jossa kerroin tarkoituksista hevosenoston suhteen, vaan asemalla luulin kirjeen jääneen kotiin ja pistin vain muutaman sanan kirjekortille. Nyt ovat hevoset kotona, kun tämän saat. En tiedä itsekään onko niitä 2 vai 3. — Tarkoitukseni ei ole pitää noin monta hevosta, mutta minua säälittää ne nykyiset, kun saavat levähtämättä kiskoa auraa. Usein rikkoutuu olkakin ja silloin kaiken ihmisyyden nimissä täytyisi saada levätä. Lisäksi on ehkä talven tullen Ukkokin annettava makkaratehtaalle ja pitää nuorempia tilalla. Se on harkinnan asia ja riippuu hänen kunnosta ja uusien tulokkaiden lahjoista. Minä aioin ostaa vain kaksi, mutta sain ”turkulaisilta” lahjaksi sen parhaimman. Asia saa jäädä meidän tietoomme. Kontion pojat, jotka taloudellisesti menestyvät oikein hyvin aikovat maksaa vanhoja velkoja ja ovat jo Ylivieskassa maksaneet 10.000 mk, tarjosivat minulle sen Urpon näköisen rauvikon ja eivät määränneet siitä mitään. Matti sanoi, että määrätään sitten hinta, kun ollaan tilissä niistä vanhoista synneistä. Minä sanoin, en ole ollut teiltä kaipaamassa mitään. Matti sanoi määrätään sitten hinta, kun ollaan tilillä niistä vanhoista synneistä. Minä sanoin etten ole heiltä kaipaamassa mitään ja pidän tärkeänä, että maksatte köyhille talonpojille, jotka kärsivät, mutta itseäni en ole niihin lukenut, enkä vaadi siis mitään, mutta jos tahdotte tuon hevosen minulle antaa, niin kuitataan välit sillä syy onnettomuuteenne ei ollut teidän. Silloin veljekset yhdessä ehdottomasti tahtoivat antaa tuon hevosen ja minä otin. Heillä on aikomus taas maksaa muillekin. Lausuin heille kiitokseni Erkin puolesta, jolle 1000 mk antoivat keväällä. Itse ovat maksaneet tästä hevosesta 2400 mk. Nyt olisivat Turussa saaneet sillä lähes 2000 mk. Minusta tuntuu, että teko oli tunnollinen molemmin puolin. Mitä tuumit? Yhden näistä ostamistani hevosista, kuten jo sanoin lupasin myydä Jaakolle ilman voittoja, vaan jos hän on jo ostanut ennen hevosen, niin saat sinä olla hevoskauppiaana kumminkin eri hinnoin. Se laukkiruuna näytti minusta hyvin miellyttävältä hevoselta ja on harvinaisen rääkkääntymättömän näköinen ja terve. Se musta tamma on astutettu ja niin tavattoman rouvi, että jos se osoittautuu tavoiltaan hyväksi, niin kannattaisi sillä teettää varsoja. Kaikki ovat ehdottomasti siivoja käsitellä, joten eivät ole vaarallisia lapsienkaan vuoksi. Myydä saat kun on vain halukkaita ostajia Laukin 1200 markalla ja Lissun 900 markalla. Kontion ruuna pidetään.Weikko sanoi Korpihaalla naurismaalla olevan varkaiden käymäpaikan. sano auramiehille, että pitävät sen puhtaana tuollaisista vieraista. Lieneekö kaurat ajettu sieltä pois. Olisi tärkeä saada ne varsat pois sieltä maantien takaa. Hevosvarkauksia on jo siellä täällä tapahtunut ja sen tähden ne täytyy saada Korpihaalle, jossa uudishevosetkin paremmin ovat suojassa. Ne kelpaavat meijerihevosiksi, sillä ne ovat oppineet kuulemaan ja näkemään kaikkea. Mitä värkkien laittoon tulee, niin sopinee niille toisten ränget, sillä kaikki eivät ole yhtä aikaa aisoissa. Suihtia pitäisi saada esim. Junnun yhdeksi päiväksi kunnostamaan. Pelkään, ettei Mehtälässä ole vielä auraus alkanut. Se täytyy saada heti käyntiin. Sinne lienee pantu paitsi Ukkoa ja Riskiä myöskin Apu. Jos kolme täältä saitte, niin voisi neljännenkin panna vaikka Laukin. Antaa Lissun ja Kontion ruunankiskoa auraa kotona Louhelle ja Huilulle avuksi. Minä koetan ensi pyhän aikaan tulla käymään kotona, sillä tuntuu itsestänikin asiain sitä vaativan. Hyväksyn toimenpiteesi vaikka semmoisten tekojen jälkeen (kun avonaiset aidat viljavainioihin) maksat tilin ja kehoitat äidin luo sitä ”pehtooria”. Se on tehtävä kumminkin syksyllä siitä minäkin olen varma. Kyllä saisin hänelle paikkojakin, vaan kun ei voi suositella miestä kenellekään.
Olen tässä herkutellut omenoillasi, jotka eilen sain. Kyllä panit leipää aivan kohtuuttomasti, sillä minulla on vielä sitä keväällä tuomaasikin. Omenoita olisin saanut Turustakin vaan en voinut panna niitä hevosten kanssa yksin vaunuihin, kun tuli muiden hevosia myöskin. Aijoin itse pistäytyä myös vaunuihin ja tulla tervehtimään, vaan kun maanantaina uusi elintarvepäällikkö aikoo esittää suunnitelmansa, niin täytyy minun olla paikoillaan. Pelkään, ettei hänellä ole kyllin kansan tuntemusta ja silloin voi keskinäinen katkeruus kasvaa. Ihmiset tahtovat olla liiaksi omanvoiton pyyteissä olipa kysymys tavaroita tai työvoimasta. Korkea hinta oli lakko. Siinä nykyajan ohjelmaa. Sen toimikunnan virkamiehet kävivät edelleen pyytämässä minua siihen tehtävään, mutta en ottanut sitä vastaan ja nyt on uusi päällikkö määrätty ja astuu huomenna virkaansa. Hän on muutamana päivänä minua auttanut ja ottanut vastaan lähetystöjä, joita on laumoittain. Lähetysten joukoissa olen nähnyt henkilöitä, jotka toivovat suunnan muutosta kaupan ja teollisuuden eduksi. Tulevaisuus näyttää mihin hän kelpaa.
Huomasitko Maaseudun Tulevaisuudesta Nikodemuksen kirjoitusta. Hän oli lähettänyt luokseni yhtenä aamuna piirtäjän ja itse tavattuaan haastatteli. Lapsilta en ole saanut pitkään aikaa kirjeitä. Kirjoitan heille nyt yhteisen arkin ellei tule estettä. Ei kerkiä paljon viikolla, joten jaarittelen pyhänä. Toivotaan, että ensi sunnuntaina saisimme jaaritella yhteisen kotilieden äärellä. Laita nyt heti tuplat ikkunoihin, ellet ole vielä sitä tehnyt.
Toivon toisinaan, etten tulisi valituksi vaikka se olisikin epäluottamuslause kansalta, kun kerran olen ehdokkaana. Mutta tulevan eduskunnan tehtävä on niin suuri historiallinen tehtävä, etten haluaisi vastata kuin omasta puolestani. Tämä johtuu siitä kun maalail. on mielestäni mennyt ennakkolupauksiin, joiden toteutumismahdollisuudet eivät riipu meistä. Huomenna se kansan arvostelu alkaa. Jos vaalissa sosialistit voittavat, niin astuvat he remmiin meidän tilalle ja silloin alkaa sekasorto tässä maassa.
En muistanut pikku Kainon nimipäivää vaikka lapset varoittelivat lähtiessä. Pikkaraisen jaosta mainitsin jo sivumennen. Se lienee viime viikolla päättynyt. Siellä jouduimme maksamaan Lojulle?? mehtistä paljon. Kun hän otti pellot, jotka olivat korkeassa jyvässä ja sitä nevaresua ja meillä oli paljon manttaalia, niin menettivät he metsänsä ettei jäänyt toisille kuin kotikankaat. Käskin tehdä tilin Kuhlefeltin loppuun asti ja Soinin käskin maksaa. Kyllä olisi tarvinnut olla sielläkin vaan sivu täytyi tulla. Asiaan vaikutti myös se, että olivat halunneet Kitulaa ja Lehtoakin pieni kappale oli pitänyt panna kahdelle. Koetin pyytää, että Lehdosta luopuisivat, että saataisiin Mehtälän karjalle se koko niitty. Lojander katui kauppojaan kun näki lopputuloksen. Minunkin toiveitteni yli se meni ja myös Lojulle jonkun kappaleen metsään. Tämä ei taas sinua huvita eikä paljon hyödytäkään, vaan kerron sen, jotta tietäisit asiasta jotain. Luultavasti tulee meille metsätili kalliiksi, vaan tottapa ovat tyytyväisiä kun saavat keskenään tehdä. Maapohja on siksi halpa, etten sure jos tuleekin maksuja.
Omasta työstäni ei ole paljon juteltavaa, sillä kaikki riippuu vaaleista. Panen tähän Kainolle kortin, vaikka tuleekin jälestä päin. Myös panen senaattori Tulenheimon voikortin. Pyydä että meijeriltä osoittavat sen senaattori Tulenheimolle Helsinkiin. Laskun saa lähettää hänelle suoraan eli minun kautta. Lopetan jaarittelun. Sydämelliset terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi”