”Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Minä lähetin eilen matkalta kirjeen, vaan en tiedä onko se tullut ennen tätä perille. Wastaan heti muutamiin talousasioihin. Pane kunnan säästöpankkiin 3000 mk vaan Postisäästöpankkiin ei käy paneminen ehkä ollenkaan. Pane sen sijaan suljettuun kirjekuoreen kaikki liiat rahat ja vie ne emännän kaappiin. Kirjoita päälle osoitteesi ”sisältää Kallion rahoja”, vaan älä pane summaa. Nämä rahat me tarvitsemme Pikkaraisen jakoon, jossa on metsätilissä tullut maksua yli 3000 mk. Kenties myyn tuon metsän ennen kuin lunastan ainakin osan, sillä Lejasta oli tullut metsätön ja kyllä se säilyy siellä huonosti, jos sen haltuumme otamme. Silloin saisin hieman maapohjasta ja nyt tulisi maksaa. Samalla pienenisi myös manttaali. Mutta kumminkin säilytetään rahat sitä varten, että saavat tehdä mitä tahtovat ja minä en joudu hätään. Ellen sovi myymään niin maksan. Lissun saatte antaa olla. jos se on hyvä ja tarvitsette. Luulen itsekin, että sen ostajia on kyllä. Ei siis myydä. Hyvä on että riihityöt seisotatte ja puuhaatte kyntöjä. Turnipsi pitää myös ottaa. Älä jätä sitä kuten minä viime vuonna liian myöhään ja ottajia niin vähän, ettei tullut korjuuseen, vaan pane siihen kaikki kotona oleva väki ja kylästä lisää ja paneta heti hyviin läjiin haihtumaan tai heti sauroihin ja harja auki. Söderlund osaa tämän työn kyllä. Antaa sen tehdä sitä niin kauan että tulee valmiiksi. Enempää en ehdi. Pelkään, että olen tullut valituksi, kun ääniä olemme saaneet paljon. Ml äänet lisääntyivät. Se velvoittaa senaatin puolelta. Pakottavat minua jäämään. Mitäs siihen vastaan? Odotan vastaustasi. Sydämelliset terveiset teille Kyöstiltäsi. Kusti Kontio on luonani ja lähettää terveisiä.”