”Rakkaimpani! Kiitos, että tulet. Kävin Mehtälässä. On se remppanen talo. Sen riihen puinnin täytyi antaa mennä loppuun, sillä märkinä ne oli tulleet alle vedetyksi ja ne oli itäneet turppaaksi ja ne onkin jo niin kotona, että kaksi kuormaa on pellolla. Viimeinen riihi olisi ensi maanantaina. No niin siellä on semmoista tapahtunut, että Oskari ja Ransu ovat Wehkalan alta niittäneet nupilla olevan äpäreen. Oskari auratessaan ja Ransu kait muulloin ja Ransu on tuonut kotiin jo kaksi isoa kuormaa ja Oskarin kait ovat jonku ladossa. En ole asianomaisille vielä sanonut ennen kuin saan sinulta tiedon, miten menetellään tämän epärehellisyyden kanssa. Nyt ymmärrän, miksi minun pitäisi kulkea työmailla. Tämmöiset opettaa. Saran päivässä ne sai kynnetyksi ja kyllä se on tosi juurakkoista ja hidasta. Samppa arveli, että piisaakohan hänellä kärsimys koko kyntöajaksi. Kehotan häntä jaksamaan aina vain. Miten menetellään? Woi tule kotiin käymään, jos suinkin on mahdollista, sillä niin kuin tunnet, järjestystäsi tarvitaan. Katri istuu sylissäni, kun tätä kirjoitan ja aina töyttää. Lämpöinen tervehdys omaltasi”Rakas isä. Kun nyt vaan tulette kotiin niin muistakaa ne hopealusikat äidille. Vieno