”Rakkaimpani kalleimpani!Odotin hiukan kirjettäsi, vaan ethän joutanut, kun on niin kiirettä. Täällä on tapahtunut semmoinen kumma, että nimismies on perjantaiaamuna lyönyt sinetin Hirvosen oven päälle. Se oli yllätys kaikille. Ja kun Wieno oli siellä, niin kaikki paikat oli tarkastettu, punnittu ja mitattu. On siellä mm. ollut paljon sokeria, jonka Wienokin näki. Irja oli heti tullut sairaaksi, joten ei voinut olla koulussa. Rouva oli itkenyt. Mitenkähän käy meidän koulumme nyt, jos sitä ei voida jatkaa, eikä meidän sopisi keskeyttää mitenkään, sillä Wieno on niin kovin innostunut koulun kävijä. Hirvosta minä säälin.
Minua väsyttää, sillä kun vähänkään istun, niin tuntuu niin hyvältä lepo. Kävin meijerillä maksamassa voin ja meijeristi peri 5 kg 80 mk. Minusta se on kamalaa köyhille. Kyllä tässä pitäisi tapahtua jotakin. Paneudun Katrin viereen. Jumala suojelkoon Sinua kaikesta vaarasta. Hänen kädessään ei tarvitse pelätä.
Lauantaiaamu
Kaikin olemme terveitä. Ajon jalkaa ei enää tarvitse hautoa lämpimällä vedellä. Apteekkari käski antaa vain kovasti ruokaa. Niistä lehmistä, joista kirjoitin Tuorikki ja Tallukka poikivat joulukuussa siis vain 7 tulee nyt hävitettäväksi. Jouhtikki kyllä poikisi keväällä, mutta se on niin vanha ja tuotanto huono, niin tilan ahtauden vuoksi on hävitettävä. Lapset kaikki häärivät ympärilläni ja Katri on housut jalassa ja pikkuiset saappaat, käskee katsoa, kun hän on pikku poika. Lopetan, sillä on niin moneen kysymykseen vastattava. Hakolan ukko on kuollut. Jumala suojatkoon sinua toivoo kaipaava omasi”