”Rakkaimpani! Ikävällä odotin kirjettäsi. Olinhan tosin vakuutettu, ettei siellä ole mitään melskeitä vaan sittenkin rauhallisissa oloissakin on sellainen väliaika pitkä. Kyllä täällä oli villitty henki vallalla eikä se ole aivan tyystin vieläkään sammunut. Ne vaativat punaista senaattia, joka armahtaisi pahoista töistä ja maksaisi palkan ” järjestyksen pidosta”. Siihen en voi mennä. Suomen itsenäisyyttä ei voi myös uskoa heidän käsiin, kun he nojaavat venäläisiin pistimiin.Sano Heikille, että kyllä eduskunnan päätös, joka on maalaisliittolaisten ehdottama on itsenäisyyspäätös, jota ei valtalaki ole. Niissä oloissa kaksi viikkoa sitten olisimme ottaneet sovinnon vuoksi valtalain vaan nyt otimme enemmän ja hallituksen ohjelmassa on täyden itsenäisyyden päämäärä. Emme enää vähempää yritä. Jaksammeko sen pitää on vielä tietämätön. Minulla oli puoli päivää onnellista aikaa, kun kieltäännyin hallituksesta, mutta illalla otti Svinhufhud niin lujille, että lupasin vielä mukaan senaattiin. En tiedä jaksammeko siellä seisoa kotimaista anarkiaa ja Venäjää vastaan, mutta yrittää täytyy. Maa ei tule ilman hallitusta toimeen ja semmoisten täytyy yrittää, joihin luotetaan. Nivalalaiset tulivat taas nolatuiksi. Pehkonen tulee minulle apulaiseksi. Se on hyvä toveri.
Woin vain Sinulle sanoa, että aamulla itkin pukiessani. On välillä hermostuttavaa olla ristiaallokossa. Nyt olen taas reipas. Olen taas vakiinnuttanut ajatukset tähän ja yritän vielä. Miten onnistumme on Herran kädessä. Olemme ensimmäiset senaattorit itsenäisessä Suomessa. Kaadummeko vai voitamme riippuu suurista maailman tapahtumista. Se vain pelottaa, kun kansamme ei myötämäessä osaa olla riitelemättä. Puhun kuten ratkaistusta asiasta. Niin se olisikin lauantaina ratkennut vaan jäi pöydälle maanantaiksi ja eihän silloin tiedä mitä tapahtuu. Kaksi listaa jo on ja kolmatta sekalistaa puuhataan parhaillaan vaan en usko sen nousevan. Viittasin eilisessä kirjeessä toimeen, joka muuttaisi suunnitelmamme.
Asia oli seuraava, kun aioin jäädä pois hallituksesta ja Maataloushallituksen päällikön toimi tulee juuri avonaiseksi, niin kysyi moni, enkö ota tointa. Ja sanoin reippaasti mieluummin kuin senaattorin toimen. Se olisi rauhallinen ja kiinteä tehtävä, jonka varaan voisi jotain rakentaa. Palkka on 16000 mk. Jos sen olisin saanut, niin olisimme laittaneet tänne kodin, josta lapset olisivat saaneet käydä koulua ja kesiksi sinne kuin muuttolinnut. Nyt kun tulen itse sitä määräämään, en viitsi sitä ottaa vastaan. Ja kai näin onkin parempi, etten vieraannu siitä maasta, josta ei sovi luopua. Silloin voisi toisin ajatella täältä läheltä maata, vaan sitten se ei olisi Nivalassa. Nivalassa, jossa on rauha silloinkin, kun täällä kiehuu. Luulen, että saat Malmivaaralta kirjeen, sillä hän lupasi lohduttaa sinua, vaan en tiedä suusanallisesti vai kirjeellä hän sen tekee. Kun elintarveasiaa kerkeän tässä vähän kohentamaan, niin tulen käymään kotona.
Mitä talousasioihin tulee niin nyt on heti tempastava ne kaurat Takanevalta myllylle. Jos sulaa vielä saisi puida ja syöttää eläimille. Mutta jos tuntuu toivottamalta, niin sitten on paras viedä ne riihelle. Wai olet ottanut renkejä. Matin poikaa en tunne ellei se ole se joka oli Kotilalla, josta minulla ei ole korkeat käsitteet. Luulen niitä olevan kohta tarjolla, sillä leipäkysymys tulee olemaan hirvittävä kysymys. Hätä on niin suuri, että pitää omavaraistalouksienkin annosmäärää pienentää, että saa kaupungeille leipää. Ota vain vielä joku jos sattuu mieluinen, vaikka täytyyhän meidän niille Tapanilaisillekin katsoa työtä. Sen laskemienne mukaan liikenevän viljan saisit antaa 1, päivää joulukuuta. Ellei elintarvelautakunta halua ottaa sitä nyt haltuunsa, niin voit sitä säilyttää, vaan on heidän maksettava marraskuun hinta. Sydämelliset terv. teille kaikille Kyöstiltäsi ”