”Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Sinnekö vaivuit vielä. En uskonut, niin jo luotin tuloosi, olin rakentanut tuulentupia. Kun kirjettäsi luin pääsi minulta voivotus ja valitus Annin ja Wienon nähden. En voinut ensin sanoakaan mitä on tapahtunut, no niin Jumalan kädessä olemme. Eilen kun kirjoitin, oli pääni kipeä, vaan makasin kappaleen aikaa niin toinnuin. Täällä kävi tohtorin rouva listan kanssa keräämässä rahoja Rosendahlin muistopatsaaseen. Sinunkin, entisen oppilaan, luo tuli pyytämään. Aion sinulta kysyä, jos olet jo pannut vai panenko täällä. Lista luovutetaan tämän viikon lopulla Ouluun, joten sinun on vastattava heti. Woi, mitä tästä kaikesta tulee. Tuleeko semmoista hallitusta, joka jotakin saisi aikaan. Jumala suokoon Sinulle voimaa ja järjen selvyyttä. Kuulepas Kyösti Jumalaan luottava hallitus on vasta oikea. Teidän nyt työtä aloittaessa on ensin rukoiltava Jumalaa, sillä Hän teidän kauttanne määrää Suomen kohtalon, pienen pirstoutuneen kansamme kohtalon. Woi kuinka raskas on tehtävä. Jumala teitä auttakoon. Surullinen eukkosi”