”Rakkaimpani! Edustajat lähtivät käväsemään kotona. Niin tekisin minäkin, jos en olisi yhteiskunnan hallitusmies eli paremmin sanoen sen orja. Minun täytyy jäädä tänne. En tiedä jaksammeko nousta. Itsenäisyysjulistuksen aiomme antaa tänään, vaan se jäi tiistaihin. Sosialisteille tuodaan aseita Venäjältä. Tarkoitusta en tiedä, vaan aavistaa voi kyllä. He ovat kyllä liian toverillisia vihollistemme kanssa ja pitävät oman kansan jäseniä, jotka pyrkivät pitämään koossa tätä yhteiskuntaa vihollisinaan. Tämä on surkeaa. Lähetä minulle heti turkki, lakki ja vanttuut. Pane myös vähän sokeria 1 kg voita sisään. Muuta ei tarvitse. Koetan päästä seuraavana pyhänä, vaan jos ei ole mahdollista niin se jää joulukuun lopulle, jolloin pyrin ainakin 10 päivää olemaan.En tiedä mikä on tässä vaan jotain on kuin myrskyn edellä. Terve tosin olen, vaan olen viime aikoina valvonut ja se vie vähän miestä noloksi. Nyt tänään täytetään se paikka, johon minua useat tahtoivat. En tietysti voi enkä kehtaakaan ottaa sitä vastaan.
Tulen sinne, kun tästä pääsen ja alamme taas elämään maatiaiselämää. Nyt vein räätälille sen musta saran. Ajattelin jo teettää siitä palton vaan kumminkin teetin siitä tavallisen puvun. Tampereella ovat ne kutomasi sarat. Lähden viemään tätä postiin. Pettymyksen tuo se tosin teille, sillä odotittehan kotiin. Toivotaan että viikon perästä voisin pistäytyä. Mahdottomalta ei se näytä, kun saan pystyyn elintarveylihallituksen. Mitä tuumivat Nivalassa minun elintarveselostuksestani? Niin mitäpä tuosta. Kaiketi olet antanut siellä elintarvelautakunnalle mitä on liikaa. Ahtaalle ottaa eläminen maassamme. Kai huomenna saan kaipaamani kirjeen. Syd. terv. teille kaikille Kyöstiltäsi”