Rakkaimpani! ”Tuntuu siltä, kun vallankumous olisi astunut uuteen vaiheeseensa, ja sen tähden on toivoa, että päivä päivältä lähenee se aika, jolloin posti lähtee tuomaan terveiseni, ellen itse pääse. Se pääsyni on Jumalan kädessä. Ensiksikin on käsky meihin kirjattomiin nähden sellainen, kun olen maininnut. Toiseksi on alituiseen kaikenlaisia tarkastuksia taloissa, jolloin tällainen outo passiton mies voi joutua rettelöihin. Lisäksi on nyt annettu laki, että punakaarti ottaa kaikki työttömät ja joutilaat pakkotyöhön. Uhkaus on, että jos ei tänään ilmoita, niin sitten alkaa punaiset ottamaan. No arvattavasti ei siellä ole kukaan käynyt, eikä voi tietää, mitkä etsinnät tästä taas tulee. Minä asun kuten ainakin keskellä kaupunkia ja niin huonossa piilossa, etteivät arvaa hakeakaan minua vallihaudan kaivamiseen.Viime yönä on täällä vallankumoushallitus paennut Wiipuriin. Lähtivät niin äkkiä, ettei liene saattajia ollut. Sanovat saksalaisien liikuskelevan täällä Suomenlahden rantamilla ja se lienee hermostuttanut hallitusta. Wai katsoivatko he jo paremmaksi Pietaria lähennellä.
Ihmiset ovat täällä odottavalla kannalla, kuten arvaat. Useimmat ovat ottaneet pois toisikertaiset ikkunat, että olisi mitä asettaa tilalle, jos pommituksessa sattuisi toiset särkymään. Kaikki työt on julistettu seisaustilaan. Julistuksissa ei sanota, mistä tämä johtuu, vaan jokainen tietää sanomattakin.
Saksalaisia lentokoneita on nyt liikkeellä. Olen minäkin nähnyt, vaikken ole ulkona käynyt töllistelemässä. Kun ei haluta vallitöihin. Kyllä täällä on semmoinen soppa, että Jumala yksin tietää. Kuulin juuri, kuten jo rivien väliin pistin, että kansanneuvoston on punikit Riihimäellä pidättäneet. Kai jo luulivat johtajien pakenevan, kun oli ruokaa ja rahaa lujasti mukana. Tokoin sanovat kumminkin palanneen tänne ja lienevät täällä Manner ja Eloranta. Miten lienee tämänkin asia, mutta vaihtelulta se tuntuu. Keskiviikkoiltana oli täällä englantilaiset ( tai ryssät) itse räjäyttäneet kolme laivaansa meren pohjaan, etteivät saa saksalaiset niitä. Kyllä sota nielee niin monella tavalla, ettei sitä voi arvostella mikään. Jokainen päivä ja yö voi tuoda mukanaan uusia yllätyksiä.
On niin surullista nähdä ikkunastakin, kun on niin paljon suruharson peittämiä ihmisiä. Eilenkin itki tuossa käytävällä muutamia niin kovasti, että säälitti. Ja kuinka sitten itketään, kun kaikki surkeus tulee julki. Me emme vielä tiedä täällä Tampereen kohtaloa, vaikka huhuja on kyllä monenlaisia. Edessänikin on valokuva, jossa hellä äiti hyväilee lastaan ja nyt senkin kodin turva, mies on ammuttuna ja miten lienee äidin ja lapsen käynyt. Näin lehdestä, että walkoset ovat räjäyttäneet pari siltaa Wenäjän puolella. Woi, kun se oli huono teko. Sieltä tosin tulee ryssiä tänne, vaan ei sittenkään pitäisi mennä rajan yli ärsyttämään tuota vanhaa roistoa uudessa nahkassa. Jos olisin toisten luona, niin yrittäisin korjata heti asiaa rauhallista tietä. Mutta nyt en voi juuri millekään asialle mitään. Niin heikko olen, sillä miliisi kävelee melkein aina oveni edessä ja kun ei ole heillä oleskelulupaa eikä asuntoa tullut ilmoitetuksi.
Eräs taloudellinen asia muistui mieleeni. Olen ajatellut, että maksamme siitä Turusta tulleesta hevosesta Jennille 750 mk seuraavilla perusteilla. Kontion veljekset ovat maksaneet veljillemme 1400 mk kullekin. Niin ehkä olisivat tehneet meillekin, jos olisin vaatinut. Nyt he tarjosivat sen hevosen ja sanoivat, että hinnasta sovitaan vasta kun ymmärsin, että antavat siihen takaukseen, niin sanoin, etten muuta kaipaa, kun maksoivat veljille. Nyt ei ollut Jennistä mitään puhetta, vaan katsoivat he lupauksen ylettyvän siihenkin. Näin ollen olen menettelylläni aiheuttanut sen, etteivät Jennille maksa. Silloin annamme me. Meille ei jää mitään, sillä olen 6.50 jo kuitannut, mutta sittenkin on asia näin parhaiten hoidettu ja pääsemme siitä Melin perunoiden jaosta, joka minua suututtaa. Silloin saavat kolme sisarusta tehdä mitä haluavat keskenään. Jenni ei tule näinkään enempi saamaan kuin toisetkaan, kun ottaa huomioon, että toiset ovat saaneet sen 10 vuotta sitten, mutta voihan Jenni antaa 100 mk kummallekin, jos tahtoo veljet enempi. Me emme mitään, sillä olen saanut vähemmän mutta olen tyytyväinen. Tee siis näin, jos en saa itse tilaisuutta hoitaa asiaa ja selitä Jennille miten perustelen asian, jos J tahtoo silloin asian toisin järjestää, niin se riippuu silloin hänestä. Sitä Haapakosken henkivakuutusta en ole perinyt Kalevasta, kun minulla ei ole kuolemasta todistusta, vaikka tiedän sen tapahtuneen tammikuun 18 p:nä 1917 Lahimetissä??. Sen voisi Eemeli hankkia Lahimetin? Papilta. Henkivakuutuspaperit ovat asunnossani. Tuli taas pari ohjetta. Woi millä mielellä istuvat kymmenettuhannet naiset ja miehet erotettuna toisistaan veljessodan tähden.”