Kirje 1918-5-16, Helsinki
Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Kirjoitan tätä aamulla ennen suurta sotaväenparaatia. Siinä mennenee koko päivä. On se kova leikki miehillekin seisoa ja marssia 5 tuntia yhtä mittaa. Joukkoja tulee kai noin 15.000. Kyllä se painuu iäksi läsnä olevien mieleen. Samppa on myös täällä. Samoin useimmat muut pohjalaiset. Nivalan torvisoittokuntaa en luule olevan. Samppaa en ole vielä nähnyt, vaan kirjoitti hän jo minulle hyvin kauniin kirjeen. Kaikki näkevät ainakin minut, vaikka tietysti en minä voi heitä kaikkia huomata.Jopa oli surullista sen pumpun kanssa. Meijeristin täytyy laittaa heti se rööri, jos se on sillä autettavissa. Kyllä hänellä täytyy olla merkittynä kirjoihinsa, kuinka pitkä se oli. Muistelen olleen 2 kappaletta, joista pitempi oli 6 metriä. En minä ole sitä myynyt vaan lainannut, eikä se kuulu mitä se maksaa. Se oli 2 tuuman rööri vaan siihen 11/2 tuuman rööri. Kumminkin täytyy mitata kaikki mutkat, että saatte parhaan mittaiset tai voi sen silläkin tavalla laittaa, kun on taitoa tilata, että nyt tilaa niin paljon, kun olen lainannut ja myös kaksi supistusmuhvia, toinen pumppua vastaa ja toinen rööriin, jolloin voitte jauhopuodin vintillä panna siellä olevat pätkät. Tämän ymmärtää masunisti, kun näkee nämä pätkät, mutkat ja pumpun.
Sain juuri pakettisi. Hilmaa en ole nähnyt, sillä sen toi Paavo. Woi sosialistit. Woi raukkoja, jotka eivät näe muuta kuin koston. Olisi sekin ollut näytelmä, jos minä hallitusmiehenä olisin ulvonut sutten kanssa. Sydämessään näkevät he minussa yhteiskunnan rakentajan pistimienkin vallitessa. Kyllä täälläkin on monenlaisia harrastuksia. Nyt luulevat kaikki kekkulit tulleen taas heille ajan vallita kansaa, eivätkä näe, kuka heidät on pelastanut. Ruotsalaisuus ja väkivalta pyrkivät taas kukkimaan ja kaikki pienet sielut niiden mukana. Mitään erikoisempaa en tiedä. Posti ei kulje yhtä vapaasti kuin ennen. Juholan mukana on kirje. Hankmoa ei osteta, kun maksaa 700 mk. Kiitos lapsille myös kirjeistään. Sydämelliset terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi”
Nämä asut, joita on vaikea sinun arvostella kiusaavat sinua, mutta kun tämä on kaikki pikkusurua, niin ei kannata sitä murehtia. Näyttääkö sanani puhjenneen Söderlundissa yhtään, vaan vieläkö uudesti syntymisen perästä pitäisi puhua. Heiniä on paras paalittaa niiltä uusilta kedoilta, jos ne ovat kunnollisia. Ellei niin antaa seisahtaa. Ellei ole kiihkeä kysyntä niin vetäkää myöhemmin. Mutta latoon ne silloin täytyy panna takaisin. Pikkaraisen maalta saavat ottaa kiviä, vaan ei telapuita ym. joita kivien otossa tarvitsee. Ovat jo ottaneet arvaan minä. Taas on kiire asemalle. Olenkin isännöinyt kelpo lailla. Melkein tuntuu, kuin ennenkin, mutta taas on toinen käteni kiinni virassani. Syd. terveiset Kyöstiltäsi. Sano Olkkoselle, että ottavat pankkiin rahaa, kun saavat, sillä rahasta tulee jo tänä vuonna puute”