Kirje 1918-5-22, Nivala
Rakkaimpani”Kiitos sydämellinen helluntaikirjeestäsi. Älä nyt niin aivan meinaa lähteä sieltä pois. En ollenkaan ole sillä mielellä, että nyt lähtisit, kun on tämmöinen murrosaika. Se osa kansasta, joka on Sinut sinne valinnut, on niin luottavainen, kun sinä olet sanomassa, mitä he tuntevat. Olethan kuin kolkuttaja omalletunnolle, kun sanot, mitä kansa syvimmissään kaipaa. Niin sanoivat soittajatkin, että olisi hirveä, jos et olisi ajamassa maanviljelijäin ja kansan parasta. Warma saat olla, että pettymys olis, jos nyt tulisit pois. Syksyyn asti en osaa sanoa mitään, sillä silloin voi olla eri aika ja eikö ne tule eduskuntavaalit, joten silloin voit kieltääntyä.
Olen mielessäni pitänyt, että käyn sinua katsomassa, kun saadaan kylvöhommat supistumaan ja tämä elämä kesäuomaansa. Ja mitäs minulla on kun kipasen, sillä Wienokin on jo iso tyttö. Koska sinä olet siellä kiinni, niin tulen, vaan en aivan vielä.
Kyllä me koetamme muokata Korpihakaa. Maanantaina olisi Iisakki siellä kylvänyt, vaan pyhänä kävi veljeni katsomassa ja päätimme, että pitää vielä antaa hankmoa ja kuokkaa myös ja niin tehtiin. Nyt on kylvökuntoisia pellot. Pyörtänöitä kuokittiin vain sen verran, että peitettiin tunkiot. Tiistaina mentiin Savimäen puolelle muokkaamaan, kyllä on paljon työtä. Meijeristi on tilannut sitä rööriä. Masunisti sanoi olevan sitä niin pitkästi, kun tarvitsee tähän johtoon. Mutta kaiken pumppulaitoksen annamme olla syyspuoleen, sillä tämä pumppukin on niin kulunut ja myötäänsä on pitänyt sepän olla korjaamassa. Koko laitos tulee laitettavaksi uusi vai mitä sinä arvelet?
Sataa ja koko luonto herää ja niin herää minussakin se kaipuu, jota tulen sinulta etsimään, jos et pääse tänne käymään. Sillä elämän kaipuu on suurta, se täyttää mielen. – Wienon tutkinto 30 pv tätä kuuta, niin on Oulusta vastattu. Lapset vielä nukkuvat. Katrissa oli vielä kuumetta yöllä, vaan hän nukkuu levollisesti. Luulen kaiken olevan ohi. Omasi”