Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Olemme odottaneet Samppaa, vaan ei ole saapunut ja nyt oli kirjeessäsi, että hän on siellä vielä. No me emme ymmärrä näitä asioita. Täällä oli 26 päivä kansalaiskokous, jossa oli hallitusmuotokysymys pohdittavana. Papit molemmat, tasavaltalaiset olivat mukana. Olkkonen oli ainoa, joka esiintyi kuninkaan puolella ja Juhola oli hiljaa, vaikka kannattaa kuningasta. Kokous oli mennyt niin halpamaiseksi, että Olkkosta persoonallisesti oli loukattu. En ollut kokouksessa. Koponen oli syrjästä sanonut, nyt ovat hullut koolla ja apteekin rouva; maan kollot siellä pitävät kokousta. Nämä ovat joutavia puhua, vaan on niin somasta kuin vasta on puhuttu ylistystä samalle osalle kansasta, vaan nythän ei ole heidän henkensä ja omaisuutensa vaarassa.Woi rakas Kyösti, etkö tulisi sieltä kumminkin pois. Minua aina pelottaa, kun on tämmöinen aika. Tule kotiin levähtämään nämä riidat ja erimielisyydet. Ne ovat niin kovin vaikeita sulattaa ja eihän tiedä, mitä tästä kaikesta tulee. Olisi niin mukava kuolla yhdessä, sillä se tuntuu, että nämä taistelut vielä uusiutuvat, jos ei aivan samalla tavalla niin jotenkin, sillä eihän tämä liikehtiminen niin lyhyeen lopu. Jumala johdattakoon sinua. Hänen kädessään olet. Hän muovailee sinua omakseen. Käytä leiviskäsi. Hän johtaa.
Rukiin laihot ovat hyvät meillä kotona, eipä näe monessa paikassa semmoisia. Ne Takanevan ruispellot Iisakki arveli, pitää särkiä. En joutanut lauantaina sinne, kun aina oli joku tahtomassa jotakin, eikähän voi hevosta vaatia pellolta, kun ne järjestetään työhön. Nyt maanantaina käyn siellä. Hyvin monessa paikassa on rukiin oraat säretty, sillä kun kaikin paikoin ei ole mitään, aivan keltainen lima pellon pinnalla, eikä sada. Kyllä on kamala tulevaisuus edessä ja vain riidellään, ei kait nähdä sitä oikein kaameudessaan. Keskiviikkona Wieno menee Ouluun. Opettaja jakoi heille todistuksetkin ja näille kolmelle sanoi antavansa paremman todistuksen. Irjalle opettaja arveli, ettei taida päästä eteenpäin. Taas viime yönä on kylmännyt ja meillä tuossa Muhjalan kartanossa on hernekaura pitkällä oraalla, ettei vain halla sitä kaataisi. Katri on parantunut ja saattaa jo syödäkin. Lämpöinen tervehdys kaipaavalta omaltasi”