Rakkaimpani! ”Wointimme on samanlaista. Wienon pää on aina kipeä. Puhuin telefoonissa lääkärille. Hän käski vain pitää kylmää käärettä päässä, eikä luvannut ottaa pulvereita, kun ei ole kuumetta. Minulla on vain se kivun tunne, enkä saisi paljon liikkuakaan. Tiistaita vasten yön satoi taas oikein kovasti, vaan nyt aamulla ei sada, joten on parempi olla perunamaalla, vaan muita viljoja ei voi tänään koota. Perunamaalla on päivällä 17 henkeä. Matti Honkala rupesi ottamaan äitinsä perunaa talon ruuassa. Alhovaara kävi täällä maanantaina, hän kertoi olleensa Pakolassa juhlassa, jossa myös oli tämä kirkonkylän rouvasväki. Siellä oli ollut kiihkeä selonteko siitä kirjoituksesta, joka oli ”Naisten äänessä”. Kerroin Marille sinun Saksaan kutsustasi, johon hän sanoi, että olen iloinen, kun menet. Pitää mennä Weikkoa ohjaamaan, joten lopetan tämän tähän. Ikävä on omallasi. JK: Waatekortteja ei ole tänne vielä tullut. Ruuttilan poika kävi taas kysymässä sitä höyläystä”Rakkaimpani ”Kiitos kortistasi. Lähetän tämän kirjeen, vaan kuorta en löytänyt. Tiistaina oli Wieno taas heikompi. Pää oli niin kipeä, että aivan tahtoi mennä sevon, istuin siellä melkein koko päivän. Tänä aamuna on satamatta, joten koetetaan mennä pellolle. Minun on parempi olla, kun en ole paljon ollut liikkeessä, tuskin tuntuu kipujakaan. Lanteri kävi eilen kysymässä onko Kivimäki mennyt Helsinkiin, johon vastasin, en tiedä. Hän kertoi sinusta olleen ilkeän parjauskirjeen Kalevassa (toivoisin, että saan sen lehden lukea). Sanoi hän, että jos uskaltaisi niin vastaisi, vaan ei tiedä mielipidettäsi asiassa.
Neiti Merenheimo oli Wilkunan lähtiäisissä. Siellä oli torvisoittokunta. Puheita piti rovasti kiittäen Saksaan värväämisestä ja suojeluskunnan puuhaamisesta. Lenni oli myös puhunut ja Laakso. Itse Wilkuna oli myös puhunut, kiittänyt tilaisuudesta ja aikonut kirjoittaa eeppoksen nivalalaisista muistoksi synnyinseudulleen. Neiti kertoi olleen siellä oikein juhlallista ja muistolahja annettiin rahana. Jumala suokoon hänen paremmin menestyvän siellä kuin täällä, sillä emmehän tahtoneet ymmärtää hänen suuruuttaan. Woi, kun ei nyt sataisi, että saataisiin vähän koommalle noita töitä. En nyt voi istua tässä enää sinulle pakisemassa.”