Kirje 1918-9-26, Helsinki
Rakkaimpani! Kokouksemme on ollut. Se oli suuri. Osanottajia oli 370, joista vain 3 naista. Innostus oli kova. Eduskuntaryhmän ja meidän senaatin jäsenten toiminta hyväksyttiin kiitoksella Wastaisesta menettelytavasta oltiin eri mieltä. Minä herätin keskustelun josko voitaisiin ruveta sovitteluihin monarkistien kanssa uudesta hallitusmuodosta, jos he luopuvat kuninkaan vaalista. Tämä oli kuin kekäleen heitto kokoukselle. Kokous kumminkin keskeytyi ja lähetettiin se valiokuntaan. Kun se sieltä palasi niin useimmat Karjalan miehet olisivat halunneet sitoa edustajien kädet ja jalat, ettei ryhdytä millekään monarkistien kanssa, kun olemme tasavaltalaisia. Minä esitin nytkin vastakkaisen ponnen, vaan kun ruvettiin saivartelemaan valiokunnankin pontta, niin vedin omani pois keskustelun kuluessa sovinnon aikaansaamiseksi, ja niin hyväksyttiin monen tunnin keskustelun perästä uusi valiokunnan ehdotus, jonka näet sanomalehdistä. Kylläkin tasavaltalainen henki on kova, vaan harkintaa vähän.Saksaan en aijo lähteä. Sanoin sen jo eilen lähetystön jäsenille. Kun olemme vasten kuninkaan vaalia ja olen sen jo teoillani jo ennenkin osoittanut ja kun se on vasten Saksan hallituksen toiveita, niin voitaisiin ehkä tulkita väärin, jos minä nyt lähtisin Saksan hallituksen vieraana matkalle. Epäilemättä entisenä ministerinä joutuisin myös haastattelijain uhriksi kantani takia ja sen tähden paras, että pysyn kotona. Ja lisäksi tuntuisi matkalle lähtö.” ?