Kirje 1919-5-17, Helsinki

Rakkaimpani! ”Uskon teiltä tänään tulleen kirjeen vaan sitä en saa käsiin ennen kuin huomenna. Kyllä minä pelkään, että se täti ei kestä sairastelemisia. Hänen sydän on niin heikko, että se voi sammua milloin hyvänsä. Jos joutuu aivan makuulle, niin ota hänelle hoitaja. Minä en tosin keksi ketään, mutta ellet saa sieltä sopivaa, niin laita Esteri Mehtälään ja ota Eve hoitamaan. Olisihan sinulla siinä yksi seuraneiti vaan pidä häntä ulkotöissä. Ehkä hänestä tulee asiain tekijä, kun puhdistuu ja tottuu. Ehkä se Karvoskylän tyttö voisi tätiä passata ja valvoa. Kun hän on outokin niin voisi menestyä.Millä kannalla on kylvönteko Hakolassa. Pitäisi käydä Hannan Mattia pyytämässä panemaan aitoja sinne Hakalaan. Se on kiireellisin kaikista. Paras olisi jos olisi miehiä laittamaan silloin kun evästen kanssa ollaan siellä. Kalle Wiitakangas voisi myös latoa aitoja. Enpä minä oikein pidä onnistuneena sitä uutta naapuria Korpihaalla. Se yrittää kulkea meidän tiluksia. Jos karjaansa aikoo sinne kulettaa, niin sinun täytyy se kieltää, kun ei ole aidatuita kujia ja aitaamaan me emme rupea. Melkein olisi ollut paras maksaa siitä tuo 20,300 mk. Ajattelinkin tarjota siitä 20,000 mk kuten sinullekin puhuin, Minulla ei olisi ollut mitään sitä vastaa jos Jaakola olisi sen pitänyt. Nyt hän pyrkii sannanajoon meidän teitä. Jos tulee puhumaan, niin sano, että pelkäät, että tulee ristiriitoja etkä voi luvata puhumatta minulle. Sano, että varsinkin syksyisin tahtoo tiet olla pohjattomia. Iisakki kirjoitti minulle Mehtälän tien jaosta ja sanoi, että viikon sisällä pitäisi valittaa jos haluaa. Mutta eihän tuommoisen ilmoituksen perusteella voi mitään päättää. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”