Kirje 1919-5-18, Nivala
Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi! Emäntä on yhä vain heikko. Sydämen äkkinäisiä vaivoja ei ole ollut sitten kun saatiin tohtorilta lääkettä, vaan se on vain semmoista heikkoutta, että melkeinpä sanoo olevansa niin kuin horroksessa. Oikein levollista unta tuskin saapi milloinkaan. Toisinaan ahdistaa henkeä kovasti. Lääkäri on sanonut, että hänen sydämensä toiminta voi lakata millä hetkellä tahansa. Emäntä itse sanoo, ettei hän parane, vaan hänkin on aina niin sanonut. Kumminkin minua pelottaa. Tänä sunnuntaiaamuna hän tuli sänkyni laidalle istumaan jo neljän aikaan ja herätti Katrin hän kun suuresti puhuu, eikä sanonut jaksavansa olla ylhäällä. Käy minun niin säälilksi. Hän ei yhtään kärise, on niin pehmeä ja myöntyväinen. Häntä on oikein hyvä hoitaa.Wienolta sain kirjeen. Hän voi oikein hyvin ja pitää koulusta. Laakson Lauri oli erotettu koulusta. Hän oli jo joulun aikaan puhunut, että kahviloissa kulkee soittamassa ja saapi siten hyviä päiväpalkkoja. Äitinsä on täällä kertonut, että Lauri on ottanut niin pljon suojeluskuntatyöhön osaa, että laksyt ovat jääneet lukematta, niin on erotettu ja syksyllä saa alkaa uudestaan. Woi Aino parkaa, kun hän aina jaksaa pyöritellä noita asioitaan, kun ihmiset kumminkin tietävät.
Tänään on satanut niin kauniisti ja kaikki luonto on niin janoavan näköinen. Kunpa saisimme kylvöt tehdyksi. Aino Pesosen (syyhy heitukka) sisko meni pois. Hän oli vain kaksi päivää, oikein täytyi ajaa. Se voima niissä oli niin huonoa, etteivät puolta vesisaavia jaksaneet tuoda joesta. Aino, jonka otit on vielä. Hän on parempi ja hän on ollut naimisissakin. Hänen miehensä on ollut punakaartilainen ja joutunut vangiksi ja uskoo, että se on kuollut ja on iloinen siitä.
Emäntä kävelee tuossa pöytäsi vieressä ja hiljalleen valittaa, sanoon ruumiinsa kangistuvan, sikoo taas mennä levähtämään vaikka juuri nousi. Kunpa Wieno joutuisi häntä hoitamaan, sillä en tahdo uskaltaa liikkua kotoa mihinkään.
Siitä Savimäen huutokaupasta en osaa oikein seikkaperäisesti kertoa enkä viitsikään, kun niin mielesi täyttää tuo emäntätädin sairaus. Sen voin sanoa, että Korpihaka on joutunut Knuutin Heikille 20.600 markalla. Lopetan tämän ja menen nukkumaan emännän kamariin, sillä häntä pelottaa jäädä yksin. Hyvää yötä. Jumala suojatkoon sinua omasi”
”Wuosi takaperin sain sähkösanoman, että tulet kotiin. Se oli kolme kuukautta kestäneen pimeyden perästä valo, niin kirkas ja häiritsemätön. Wain se joka tuskaa on kärsinyt tuntee sen. Ja vuoden perästä tuntuu se hetki vielä siltä virvoittavalta keitaalta, joka antaa voimia pyrkiä ja ponnistaa eteenpäin. Se oli kummallinen ilta. Se tuska tuntuu kuin eilen se olisi sydäntäni raadellut. Ja huomenna toisena päivänä sinä tulit kotiin. Kiitos Jumalan, että näin on. kiitos Jumalalle, että hän lahjoitti sinut meille.
Täällä ei ole kylmännyt moneen yöhön ja vesikin on niin yltynyt, ettei mylly enää pyöri ollenkaan. Olen puhunut Iisakille, että hakattaisiin nyt kivet. Perunansiementä ruvetaan nostamaan ja mennään Mehtälään. Siellä sanoivat olevan niin paljon vettä, etteivät naiset pääse mistään kautta kuivilla jaloilla. Huilulla ei ole varsaa. Jumala sinua suojatkoon”