Rakkaimpani! Kerttu saapui kotiin onnellisesti. Wieno oli asemalta noutamassa. Kyllä hänellä oli kertomista toisille ja ikävä oli ollut Helsingissä. Työt täällä menevät hiljaista vauhtia. Rukiin maalla ei ole paljon kyntämistä. Samppa sanoo niiden olevan vaikeita kyntää ja niitä täytyi parsiakin. Nyt Onni ajoi Hankmoa jälestä. Lantaa on pitänyt vetää kotoa aika paljon. Kalervo ja Weikko ovat olleet kuskaamassa hevosia. Weikko vähän loukkaantui, kun ajoi rumpun yli ja sanoi olleensa huolettomasti ja sitten putosikin siihen rumpuun. Selästä meni nahka pois noin kämmenen levyisesti. Muuta päälle näkyvää vammaa ei tullut, vaan heikoksi hän meni ja toista kättä ei ensin voinut liikuttaa. Vähitellen hän alkoi selvetä ja päästä tasapainoon. Kunpa ei mitään luuvikoja ilmestyisi selkään, nyt sitä ei kyllä tiedä.Kuulehan kun Björkenheim on lähettänyt minulle kukan, joka on asemalla. Se tuli meidän kihloihinmenopäivänä. Olen niin iloinen siitä kukasta, vaikka en ole vielä nähnyt. Tosin pyysin Willeä hommaamaan sen asemalta meidän postille, vaan posti ei ollut nähnyt mitään semmoista. Koetan sen nyt saada postin mukana tulemaan. Ei me silloin 17 vuotta sitten saatu kukkia suurmiehiltä. Koko elämämme on ollut yhtä ylösnousua. Jumalalle kiitos kaikesta ja Sinulle myöskin Jumala suokoon, että kasvaisimme Hänelle.
Eikö ollut kaunis 4 päivän Millerin lausunto. Luin sen monta kertaa ja tuntuu se niin sopivan, sillä aina tahdomme unohtaa isänmaan. Lopetan tämän, sillä pian posti jättää. Jumala Sinua suojatkoon. Hän antakoon Sinulle järkeä, että pysyisit oikeassa ja hyvässä. Lämpöinen tervehdys omaltasi. Tuntuisi olevan taas niin paljon puhumista, kun vain olisit kotona.”