Sunnuntaiaamu 26/7 19 Rakkaimpani! On niin kummallinen olla. Luokoa on paljon ja Mehtälän väki ja siellä oleva niittyväki ei tyytynyt siihen palkkaan 80 mk viikko. Jokainen mies oli sanonut, ettei ”kävele” eivätkä ottaneet rahaa vastaan. Aino myöskin oli sanonut, ettei hän huoli niin vähästä kuin 50 mk viikko. Ja kaikki vain sanovat, isäntä oli luvannut korjata entisenkin viikon. Olemme hyvin ilkeässä asemassa. Sillä voisimmehan maksaa, vaan en rähisijäin kanssa viitsi ruveta enää millekään. Lauantaipäivä oli taas hyvä päivä. Koko päivän kokosimme heiniä ja laajasti tuli puhdasta. Pussiperän puoli on nyt niitetty. Arvelimme, että keskiviikkoiltaan loppuu niitto. Junnu oli hyvin lyötynä, kun tuli Mehtälästä, sillä minä lähdin vähän ennen pois, enkä ollut palkanmaksussa ja tunnen sen selvästi, että minun olisi pitänyt olla tukena. En minä sentään toivoton ole. Menen Leppälään ja pyydän sieltäkin apua ja soitan myöskin Soinille, että hän lähettää väkeä. Torppari Heikki olikin jo lauantaipäivän kantamassa heiniä. Auringon emäntä arveli heiltäkin joutavan.Emäntä on heikompi, joten lopetan ja menen häntä auttamaan. Nyt on niin synkässä pilvessä van meillä on kaikki heinät takoilla, vaan eihän sitä kumminkaan sadetta odota. On hyvä, että on pilvessä, sillä niin äärettömän kylmää on ollut viime viikolla, ettei väki tahtonut tareta ulkohuoneessa nukkua. Lämpöinen tervehdys omaltasi Jumala suojatkoon sinua”