Kirje 1919-7-28, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kirjeeni ei joudu lohduttamaan teidän palkkaröttelöänne. En siis yritä siihen sekaantua. Koettakaa saada Junttilasta ym. väkeä. Palkkaa lienette maksaneet miehille 60-100 markkaa laadun mukaan. Minun maksuni oli ehdollinen, kun tilitin 75 mk, sillä kotona maksoin90 markkaa. Kenties viikkonne olette katsoneet huonommaksi, kun tilititte 80 mk. Yleensä täysipainoiselle olisi saanut maksaa 90 mk. Toivon, että olette antaneet rettelöihtijäin mennä. Varsinkin on Leppänen huono henki väessä. Maksakaa tilapäisille reippaasti. Se on aina parasta väkeä. Älkää säikähtäkö. Näin opetellaan isännäksi. Ehkä olette tehneet jonkun pikku virheen. En kumminkaan voi sitä varmuudella sanoa. Jos on ollut heikkoutta työssä ja innossa tai rokuleita, niin maksunne on riittävä. Ja päättäväisyyttä tarvitaan aina tällaisissa asioissa. Toivon, että olette saanut väkeä. En nyt ehdi enempää. ehkä 10 pv elokuuta pääsen kotiin. Lisätilin saanen maksaa minä, sillä se koskee vain Mehtälää ja Otto Ristikangasta. Antakaa siis olla ja hoitakaa vain omat viikkonne. Ruis on leikattava samalla viikatteella ja koneella. Se akselin pää, jossa on ratas ei tahdo mennä siihen salpaan, vaan kyllä se pysyy kun kiskoo taakse päin. Uskon sen miesten osaavan koota ja sinunkin ymmärtävään jotain. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”