Kirje 1919-9-23, Nivala
Rakkaimpani! ”Nyt olen kotona. Olin Oulussa kaksi koko päivää. Ei siellä lapsille ole oikein mukavaa, kun se huone on niin salimainen. Ja se vaatteiden pitokin oli niin kummallinen, kun aina piti kiivetä vinttiin, jos mitä pientäkin vaatekappaletta tarvitsi. Ostimme piirongin, vaikka se maksoi 250 mk eikä ollut vielä koivuakaan, sillä koivuiset puleeratut maksoivat 500 mk. Kerttua käytin lääkärillä Klemolan luona. Hän tutki ja sanoi, että Kerttua vaivaa umpisuoli ja kehotti leikkaamaan. Ei kuitenkaan heti, sillä hän sanoi annetaan vielä olla, kun kipu on lievempää. Kerttu ei tahtonut koulusta olla poissakaan, vaan se kiusaa häntä vähän tuo hiljainen kipu. Kirjoitan toiste enempi, sillä peruna-asiat ovat nyt esillä. Kuoppa on täysi ja toinen puoli tuvan kellarista on täysi ja perunaa on nostettu vasta Törmälän vainiosta niin ettei ole kuin kaksi peltoa ottamatta. Kysymys on mihin pannaan, sillä niitä tulee niin paljon eivätkä mahdu kellareihin ja menekkiä en ole kuullut. Oulussa maksoivat 12 mk /htl. Haudataanko perunat peltoon. Vastaa heti, sillä meillä on kiire. Joudutan postiin. Kaivaten omasi”Helsinki 24/9 19 Rakkaimpani! Waikka toivoinkin tänään saapani kirjeen, niin aloitan jo aamulla kirjoittamisen jatkoksi edelliseen. Käske Junnu ottaa jonakin päivänä Samppa tai Jaakko mukaansa ja menköön noutamaan Mehtälästä kaikki puidut rukiit ja viekööt osuuskauppaan. Päkkiä ?? ei meillä ole paljon vaan noutakoon osuuskaupasta ja ottakoot Mehtälästä vielä Uljaan ja Eedun siellä olevilla hevosilla tuomaan niitä. Niille on maksettava ylityöstä, jos ovat riihillä. Näin saadaan parhaiden mitatuksi puntarilla Mehtälän rukiit ja kotona olevat riittävät kotitarpeisiin. Junnun tilalle voit panna Iisakin, kun tämä on kantelua rapuissa. Jos puolilta päivin lähtevät niin kerkeävät panna kuormat valmiiksi, kun riihestä sieltä pääsevät pojat, jotka voivat yhdessä joukossa kulkea ja joutuvat pojatkin takaisin samana päivänä. Niitä viime vuotisia kauroja saisi myös viedä. Wiekööt ensin ne lajitellut kaurat yläällä kaikki, mutta alaalta saisi viedä kaikki myllyn laareihin eläimille käyttöä varten ja myös Takanevan aurahevosille on niitä varattava. Muuta ei nyt vedetä vaan tehdään elintarvelautakunnan kanssa sopimus uudesta luovutusajasta samaan hintaan toisin sanoen jyvät ovat meidän hallussa jolloin heillekin on se etu, ettei tarvitse maksaa. Tällaista edellyttää myös laki, jos kumminkin tulkitsevat lakia toisin, niin ensi viikolla voidaan vielä rukiita luovuttaa, kun saan vähän laskelmia tehdyksi. Mutta Mehtälän rukiiden luovutus on monessa suhteessa nyt heti paras tehdä. Walmistan juuri anomusta, jossa tarjoan heiniä ja perunoita viljan asemasta ja aion panna elintarvelautakunnan jäsenien päät pyörälle, niin ettei sitä tyttöset voi ainakaan ratkaista, vaan joutavat lähettämään paperit Ouluun. Hyvä olisi, jos pääsisin itse käymään siellä.
Kirjeesi sain. Minusta on valitettavaa, ettei Iida jää. Woisit puhua vielä hänen isälle. Ehkä vaatisi tietoonsa palkan. Rahaa veroon saat jyvistä. Meidän täytyy talosta hankkia menoihin. Nahat saat myydä vaan kysäse vielä Juholalta.
Mitä lasten asuntoon tulee, niin Lantto katselee meille taloa. Lapset merkillistä kyllä eivät ole kirjoittaneet. Saiko ne kotona olevat lapset minun kirjeeni. On niin kiire, että hävettää, kun kaksi miestä kanssani neuvottelee, kun tätä kirjoitan. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”