Rakkaimpani! ”Aioin lähteä tänä iltana käymään Oulussa lapsien luona ja palata sieltä maanantai-iltana Ylivieskaan yöksi, josta maanantaiaamuna olisi ollut mahdollisuus telefoonilla keskustella kanssasi, ellet olisi rapakon ja sairasten vuoksi päässyt minulle lämmittämään sänkyä, mutta pääministeri ei näyttänyt tykkäävän lähdöstäni, niin jään tänne. Tietysti olisi lapsille kovin mukava, jos olisin päässyt, mutta ilohan on lyhytaikaista. Wieno kirjoitti minulle siitä talosta ja teki se minuun sen vaikutuksen, ettei se ole arvokas paikka. Aavistan, että se tontti on ahdas ja tontilla on kaupugissa juuri suuri arvo. Mutta nyt on kumminkin lapsilla koti. Kyllä me viedään sinne lehmäkin, niin saavat maidonkin, kun kerran täytyy panna hoitaja. Minusta on oikeastaan hyvä, ettei Lempi ruvennut. Myöskin Hildan tulo tuntuu tukevalta. Sano sille Iidalle Niemelässä, että hänen palkka on myös jo nostettu 600 markkaan. Samoin Hiljalle. Wieno Merenheimolle saat kirjoittaa, ettei nyt tällä kertaa sovi antaa sitä pyytämäänsä 500 mk, kun ostimme tuon talon ja palvelijain maksu tulee aivan heti, joten menee tuhansia. Kysyit kauran sänkien aurausta. kyllähän sekin hyvä olisi, mutta teillä on niitä välttämättömiä niin paljon, että tämä pajan takus saa olla viimeiseksi, sillä se tulee rukiiseen. Sama on juttu Hakalan kanssa, joten se aurataan jos keretään. Se renkien kohta jää nyt marraskuuhun, vaan ehkä niin onkin parempi, sillä ne ovat vielä kovin ylpeitä ennen kuin rapakko jäätyy. Jos Matti on ollut nöyränä ja tytötkin pitävät hänen oloa mahdollisena, niin pidetään Eetu ja hän, mutta varotetaan Mattia kesällisestä”