Kirje 1919-11-10, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi, omenoista ja makeisista. Warmaan arvaat, että paketti oli meille yllätys ja pikku Katrille aivan riemu ankaran yskänsä keskellä. Täällä on sadellut lunta minulle suureksi vaivaksi, vaikka tiedän, etten voi mitenkään toiseksi tehdä, jos Jumala ei auta.Mylläri on ollut poissa 3 päivää ja Iisakin on täytynyt olla myllärinä. Ja nyt juuri kävi mylläri sanomassa, että hän on pyytänyt Muutamaksi päiväksi Eemeli Hietalan meidän myllyyn hänen sijaansa, sillä hän itse saa seppänä rauhaa. Arvaat miten kaikki on kiusannut, kun Junnukaan ei kykene mihinkään. Ja lehmätkin joutuivat jo navetalle ja täytyisi siellä käydä miehen katsomassa ja korjaamassa. Ja ainoa on Iisakki joka johonkin pystyy. Ilmat jäähtyy, ei yhtään ole täällä kotona vielä aurattu ei kynnetty, muuta kuin perunamaat. Tiedät miltä tuntuu, kun muut miehet kolme päivää tekevät maantietä. Tänä aamuna oli maa lumen peittämä. Kyllä arvaat, miten repelee?? Ja Iisakki sanoi hyvin levollisesti. Menköön nyt kolme riiheen ja minä menen myllyyn. Waikka juuri eilen olin terveisesi lukenut, että lantaakin pitää vetää ja siten karsinatkin tyhjenee. Waan he olivat kai yhteisesti päättäneet ja niin kaikki menee. Se on väärin, että vaikeroin tämmöisistä. Nyt on taas kaikki vähitellen sivu.
Tänä perjantaiaamuna tuli Sampan veli meille. Matti pyysi häntä auraamaan ja hän on nyt pikku Matin kanssa aurannut. Mehtälässä Hannula on jo Takanevan aurannut ja Iisakki oli hänet kutsunut tänne. Janne ei ole ollut missään työssä, on vain kotonaan ollut suutaroimassa kenkiä. Olisi hyvä Jannellekin päästä vähän toisenlaista näkemään. Iisakille puhuin hänen olostaan ja työnjohtajasta myöskin. Ei hän pannut vastaa olostaan, sanoi vain, että ajattelin minä jos tuo minulle piisasikin jo.
Iida ei ole meillä enää enkä pyydäkään tottapa tuota jotenkin toimeen tulee ilman Iidaa. Kun saisimme vain hyvin tanakan ja hyvän tytön navettaan.
Kysyit mikä minua vaivasi. Luulen kaiken johtuneen liiasta ponnistuksesta, sillä se meinasi vähän ottaa vatsahaavan paikalta. Vaan nyt en ole ponnistellut ja minulle palautunut ruokahalu eikä tunnu enää ylenannettavan. Katri aivan valittaa tuossa vieressäni, joten lopetan. Hyvää yötä. Jumala sinua suojatkoon. Pikku nupukkamme on sairas.”