Kirje 1920-1-16, Helsinki
Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi! Olen iloinen, että muutto onnistui hyvin. Toivonen teki vain varomattomasti siinä, kun lähti Walppaalla lehmää kyytiin. Se ei malta seisoa tiellä, jos olisi tullut jokin onnettomuus esim. kuorma kaatunut ja lehmä joutunut raviin. Kyllä se tuntuu paljon tukevammalta, kun hän on joukossa. Olisipa liian huono enne, jos Wäinö olisi väsynyt. Toivon, ettei kumminkaan niin olisi. Waikka outoa tämä poissaolo on. Minä odotin niin hartaasti tietoa tästä muutosta, että juoksin kirjeitten perään kotiin, vaikka en ole vielä tänään syönyt ja kello 1/2 6.Lähden syömään ja saunaan, kun nämä sunnuntaiterveiset saan sinulle. Lapsilta en saanut vielä kirjettä. Kolmen lähdön vielä ymmärtää, mutta ajattelepas, että ne lentävät kaikki pois. Eikö silloin olisi paras mennä joukolla. Mutta talo lasten tulevaisuuden turva, olisi myös säilytettävä. Mehtälän voisi talveksi jättää muiden hoitoon, mutta ei näin suurta väkeä, kun Heikkilä-Mehtälä vaatii. Siis se minun vanha ajatus tulee esiin yhä. Ja sinne Ouluun asettumisen nähden olen ollut puheisilla, mutta sittenkin asialla on kaksi päätä.
Matti Oja ilmoitti, ettei se Ohtamaa halua myydäkään sitä niittyä. Täytyy siis odottaa. Heiniä ei myydä kenellekään kuin kilokaupalla. Siten saa August Kantolalle antaa niin paljon kuin haluaa. Nurmet a 40 p. Timoteistä a 45 p. Sydämelliset terveiset. Lähetä se tädin pesäkirja ja toimita testamentti ja pesäkirja oikeuteen. Hyvää vointia toivoo Kyöstisi”