Rakkaimpani! ”Sydämestäni sanon kiitos kirjeestäsi. Niin Kalervo vie kaiken ajatuksen nyt. En missään nyt käy sen vuoksi, ettei hänellä olisi ikävä. Sillä vähänkin liikun, on hänen pyyntönsä ettekös mene äiti mihinkään ja heti on kyyneleet silmissä. Se reipas Kalervomme näin tekee. Taudin vakavuutta en ole hänelle selittänyt, sillä minua epäilyttää sanoa vielä, jos kumminkin hänellä on matoja, sillä hän toisinaan sanoo, kun kipu tulee, että tuntuu aivan siltä kun joku vetäisi suolta kurttuun. Nyt kun nämä lääkkeet loppuvat, menemme uudestaan lääkäriin ja esitämme otaksumamme madoista. Näiden lääkkeiden aikana on Kalervon vatsa ollut kipeä yhden kerran eikä auttanut muuta kuin kylmä kääre. Ja heti kun tuska lakkasi, heitti hän kääreen pois ja oli heti puku päällä ja kirves kädessä, sillä työhalu ei hänessä ole vähentynyt.Niin te erositte hallituksesta. Uskon, että niin oli määräkin. Se piti niin tapahtua. Se oli Jumalan määrä, että kaikki menee niin kuin mennä pitää. Rukoilen Korkeimmalta Isältämme teille järkevyyttä ja nöyrää henkeä nähdä kaikessa Jumalan johto. On niin turvallista luottaa Häneen.
Tulin taaskin saunasta. Lapset nukkuvat niin puhtoisen ja rauhallisen näköisinä. Kalervokin on punaposkinen, kun hän käpäsi saunassa. Kuinka paljon vedetään niitä puita sahalle, kun siellä on niin korkea taksa sahauksesta, että meiltäkin menee yli kymmenen markan kappaleesta, kun kaatokin on niin korkeasti maksettavaa.
Täällä niin kovasti suveaa, ettei taida päästäkään metsään, kun lunta on niin äärettömän paljon, sillä hevoset tahtovat jäädä sinne. Ja nyt tämä hirren ajo täytyy lopettaa, niin ruvetaan heti ajamaan hiekkaa, jota pitäisi noutaa järven takaa. Säälin hevosia. Ne ovat niin surkastuneen näköisiä, kun aina pitää vetää umpi tietä niin on luonnollistakin. Pistäydyn Katrin viereen ja kirjoitan aamulla vielä. Jumala suojatkoon Sinua. Muistathan Kalervon nimipäivän. Aamulla. Yö oli rauhallinen. Kaikki voimme hyvin. Pitäisi mennä Kontiolle hautajaisiin, vaan en mene. Koti on niin kaikki kaikessa, että olisi väärin tällä kertaa. Sydämestään kaipaava omasi”