Rakkaimpani! Kiitos kahdesta kirjeestäsi, jotka sain lauantai-iltana molemmat. Ne kumpaisetkin puuputket olivat lahot. Sen toisen meinasimme heittää maan alle, ettei sitä rikota ollenkaan, vaan sekin oli laho ja täytyi särkeä koko hoito. Ja sen surullisen havainnon tein, että putket olivat lahonneet juuri meidän kukkapenkkimme alta eli koko pytingin pituus. Luuletko, että se meidän heikko lannoitus vaikutti niin syvälle. Nyt rautarööriä pannessa, otettiin vähän syvemmäksi oja, että rööri saatiin tihkusaven sisään. Kyllä tämä meidän navettahommamme menee niin pitkään, että tahtoo väkisten väsyä. Ja lehmät eivät pääse vielä maanantaina sinne, vaan nyt rupesikin satamaan vettä niin ei ole toki kylmä. Oli hyvä, että Karvonen tuli, sillä hän opasti muurarin tekemään pienen kakluunin vesihuoneeseen. Sitten vuodot hän tukki, vaan hän aikoi itse sinulle kirjoittaa, niin en puhu paljon siitä. Minusta on niin hyvä se Eemeli Hietala täällä nykyään. Seppälän Heikki ei tule ensi viikolla enää eikä se liene välttämätöntäkään. Juho Tölli tulee vielä. Hän menikin poikineen kotiinsa pyhän ajaksi ja minä lupasinkin Matin jäädä kotiin, sillä kyllä sillä pojalla ei ole virkaa, jos vain on tuommoinen oleilija. Artturi on parempi, sillä hän on notkeampi ja jos hän pääsee asiaan niin on ahkera ja päälle ottava, jota tuo Matti ei ole. Isonkosken Jaakko tulee vielä ja hänellä on vielä navetassa sepäntyöt kesken ja lahtikin jäi tekemättä. Karvonen käski valmistaa sen kääntöpöydän, joka on kohta valmis. Se on näyttänyt, että miehet navetassa ovat tehneet töitä tosi ahkerasti, vaan työ on niin suuri, ettei näy eikä tule pian tehdyksi. Kyllä Isonkosken Jaakko ihmettelee ettei työ näy, vaikka hän on tehnyt vähääkään syömäaikoja pitämättä ja kaikki ovat navetassa 1/2 7:ään kun on sähkövalo niin näkevät. Woi kun saisin tuon sikakaupan tehdyksi, että tulisivat karsinat Mehtälän sijoille. Tervehdys omaltasi”