Kirje 1920-10-26, Helsinki
Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Oli ihmeellistä, että ne kirjeet tulivat sinne samana päivänä, vaikka minä panin edellisen torstaina keskellä päivää täällä postiin. Kyllä on ikävä, kun lehmät eivät pääse uuteen navettaan, mutta kyllä minä uskon miesten todella yrittävän, kun on Jaakko mukana. Sittenkin on paras, ettei ole hyvin paljon miehiä, vaikka viipyykin pitempään. Kaksi virhettä vain olivat tehneet, kun purettiin katto siitä keskustasta ja toiseksi, kun en heti laittanut täältä pohjaventtiiliä siihen uuteen rööriin, jolloin olisi saanut navettapumppu olla terveenä. Minä pelkäsin sen jo teidän särkeneen lienette tehneetkin. Lehmien juonnin vuoksi laittakaa ne nyt sinne. –Tulen kotiin, mutta voi olla mahdollista, ettei ennen ensi sunnuntaita. Saan olla sitten noin viikon, joten voin jatkaa ladon tekoa, ellei miehet siihen nyt jouda. Pikkarainen tuntee kyllä suunnitelmani, joten voivat alkaa. Ellei ole kyllin hyviä alakerran hirsiä ja niskapuita niin lainataan osuuskaupan kartanolta ja viedään talvella tilalle. Siellä on suuri varasto hirsiä. Kyllä Juhola antaa kun Toivosen lähetät sinne. Muut hirret saamme kyllä vanhasta navetasta. Talliin on nyt liitettävä vesijohto niistä parhaista nostetuista putkista. Perunamaat on lannoitettava ja sänkiä kynnettävä. Istuntoja on ahkerasti Kiire on. Syd.terveiset Kyöstiltäsi”